Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
koko maassamme keskimäärin 540 mm.
Pienin se on Lapissa: 400-500 mm;
Oulusta eteläänpäin keskimäärin 580 mm,
eteläisimmässä osassa 600-700 mm.
Runsassateisin seutu on Länsi-Uusimaa
(Pohjan pitäjä 760 mm). Yleensä on elokuu
runsassateisin, huhti- ja maaliskuu
niukkasateisimmat. Sademäärä on eri vuosina
hyvin vaihteleva: runsassateisilla
seuduilla se joskus voi nousta yli 900mm:n,
toisinaan taas aleta n. 300 mm:iin.
Suurimmat maastamme tunnetut
vuorokautiset sademäärät ovat n. 100 mm.
Suuri osa sademäärästä tulee lumena,
lounaassa n. 1/3, pohjoisessa ja idässä
n. 1/2, keskimäärin 40 %. Lumipeitteen
suurin paksuus on Ahvenanmaalla
keskimäärin n. 20 cm, Laatokan
pohjoispuolella 90 cm, keskimäärin maassa
n. 65 cm. Lumirikkaina talvina se voi
olla Ahvenanmaalla 50 cm, muualla
Etelä-S:ssa 80 cm, Pohjois- ja Itä-S:ssa
100-150 cm. — Jäätyminen
tapahtuu pohjoisessa loka-marraskuussa;
joulukuussa jäätyvät etelämpänä suuret
järvet ja merenlahdet, suuret osat
rannikkovesiä tammi- ja helmikuussa. Jäät
lähtevät virtaavista vesistä tav.
huhtikuussa, järvistä ja meristä toukokuussa,
pohjanperillä vasta kesäkuussa.
Kasvillisuus ja kasvisto. Maamme
kasvillisuudelle on ominaista metsien
runsaus (kasvullinen metsäala 21,4
milj. ha l. n. 60 % maan pinta-alasta).
Yleisin metsiä muodostava puu on mänty,
toisella sijalla on kuusi; koivikoita ja
lepikolta on etupäässä suhteellisesti
nuorilla kaskimailla ja kylätienoilla,
koivikkoa sitäpaitsi Lapin
koivuvyöhykkeessä. Kapealla kaistaleella
Suomenlahden rannikolla sekä Ahvenanmaalla,
jotka tav. luetaan keskieurooppalaiseen
tammivyöhykkeeseen, on lehtipuulehdoissa
tavallisten lehtipuiden ohella n. s.
jaloja lehtipuita: tammia, vaahteroita,
lehmuksia, jalavia, saarnia ja
pähkinäpensaita. Eri metsätyypeistä ks.
Metsätyyppi. — Suot peittävät n. 30 %
maamme pinta-alasta. Viljelty ala on
n. 6 %, niittyä ja laidunta 4 % maan
pinta-alasta. — Kasvimaantieteellisesti
Jo P. Norrlin jakoi maamme 5:een
poikittaisvyöhykkeeseen: 1) tammivyöhyke,
kapea, keskeltä katkonainen rantakaistale
Suomenlahden rannalla; 2) vaahteravyöhyke
l. Etelä-S:n vyöhyke, pohjoisrajana
Merikarvialta Ikaalisten, Korpilahden ja
Rantasalmen kautta Soanlahdelle vedetty
viiva; 3) lehmusvyöhyke l. Keski-S:n
vyöhyke, pohjoisrajana Kokkolan, Iisalmen
ja Nurmeksen kautta kulkeva viiva;
4) pohjoissuom. vyöhyke, joka
jakautuu tervalepän pohjoisrajan
(Kemi-Suomussalmi) kohdalla eteläiseen
ja pohjoiseen osaan ja jonka pohjoisraja
ulottuu jonkin verran napapiirin
pohjoispuolelle; 5) Lappi.
Maataloudellis-kasvimaantieteellisesti
Linkola on jakanut maan 13 pääalueeseen:
1) lounais-eteläinen rannikkoalue,
2) kaakkoiset rannikkotienoot, 3)
Etelä-Häme, 4) Etelä-Savo, 5) Pohjanmaan
rannikkotasanko, 6) Suomenselän
vedenjakajaseutu, 7) Sisä-Suomen järvialueen
pohjoispuolisko, 8) Raja-Karjala, 9)
Kainuun alue, 10) Perä-Pohjola, 11)
Kuusamon alue, 12) Etelä-Lappi, 13)
Pohjois-Lappi. — Kasvistoomme (S:n
valtiollisella alueella) kuuluu siemenkasveja ja
sanikkaisia n. 1,140 lajia, lisäksi n. 270
satunnaista lastaus- y. m. s. paikoilta
löydettyä kasvilajia, Etelä-S:ssa on
lajiluku eri kasvistomaakunnissa v:n 1910
tietojen mukaan 663-795, Lapin
maakunnissa vain 340-430. Tärkeimpien
viljelyskasvien viljelyksen sekä puiden ja
pensaiden pohjoisrajoista ks. karttoja
palstoilla 463 ja 464.
Eläimistö. Luonnonvaraisia nisäkkäitä
on S:ssa 44 lajia. Näistä ovat arktisia
peura, naali ja sopuli, jotka samoinkuin
ahma, ruskea metsämyyrä ja pienempi
ojamyyrä ovat luonteenomaisia Lapille.
Etelä-S:lle ominaisia ovat m. m.
maamyyrä, eräät lepakot, koivuhiiri,
vaivaishiiri, siili ja tammihiiri. Yleisiä
vesinisäkkäitä ovat harmaahylje ja norppa,
valaista on ainoastaan pyöriäinen useasti
näyttäytynyt rannikollamme. Maamme
alkuperäiselle luonnolle ominaista, nyt
harvinaiseksi vähentynyttä suurriistaa
edustavat m. m. karhu, susi, ilves, hirvi.
Lintuja pesii S:ssa n. 220 lajia; näiden
lisäksi tulee n. 75 tilapäistä vierailijaa
tai läpikulkevaa matkalintua. Matelijoita
on 5, sammakkoeläimiä 4 lajia, kaloja
meri- ja maavesissä yhteensä yli 70 lajia
(Petsamon rannikon kaloja lukuunottamatta) .
Väestö. V:n 1926 lopulla oli S:n
väkiluku kirkonkirjojen ja siviili,
rekisterin mukaan 3,558,220 henkeä, kun
taas maan todellinen väkiluku oli
n. 3,311,500 henkeä. Viimeksimainittuun
lukuun eivät sisälly maassa asuvat
ulkomaiden alamaiset (arviolta 28,000
henkeä) eivätkä täällä vielä kirjoissa
olevat siirtolaiset y. m. S:n väkiluvun
kehityksestä tarjoavat palstalla 469
kirkonkirjoihin (ja siviilirekisteriin)
perustuvat luvut yleiskatsauksen:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
