Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
(1894-1917) aikana venäläistyttämistoimenpiteet
alkoivat uudestaan 1898. Ministerivaltiosihteeri
C. W. v. Daehn, joka
J. K. Ehrnroothin jälkeen oli ollut tässä
virassa (1891-98) ja pontevasti
esiintynyt oikeuksiemme puolesta, erosi
kesäkuussa, eikä virkaan nimitetty toista
vakinaista, vaan ministerivaltiosihteerin
apulainen V. N. Procopé hoiti sitä.
Heiden oli 1897 eronnut kenraalikuvernöörin
toimesta, ja 1898 kenraaliluutnantti
Bobrikov nimitettiin seuraajaksi.
Ylim. valtiopäivät kutsuttiin koolle 1899
muodostamaan asevelvollisuuslakimme
keisarikunnassa vallitsevien perusaatteiden
mukaiseksi, ja niille jätettiin
tarkastettavaksi ja lausunnon antamista varten
kaksi ehdotusta, joiden mukaan
Venäjän sotaministeri tulisi määräämään
vuosittain palvelukseen kutsuttavien miesten
lukumäärän ja Venäjällä vallitsevat
sotapalvelusta koskevat säännökset
ulotettaisiin S:een. Ennenkuin
valtiopäivät olivat työnsä suorittaneet,
julkaistiin erään komitean, jossa
suomalaisia oli mukana vain v. t.
ministerivaltiosihteeri, laatima ja keisarin
15/2 allekirjoittama „helmikuun julistuskirja"
(ks. t.), jossa valtiopäivien oikeuksia
supistettiin ja jonka säädökset olivat
muutenkin ristiriidassa S:n
valtio-oikeudellisen aseman karissa. Senaatti
päätti sen julkaista, mutta teki anomuksen,
että se saisi tehdä yleisvaltakunnallisia
asioita koskevien lakimääräyksien
käsittelemiseksi lakiehdotuksen, joka
jätettäisiin säätyjen hyväksyttäväksi. Se ei
aiheuttanut mitään muutosta, ja kun
säätyjen puhemiehet lähtivät Pietariin
antaakseen keisarille säätyjen
hyväksymän asiaa koskevan esityksen, eivät he
päässeet hallitsijan puheille. Samoin kävi
„suuren lähetystön" (ks.
Kansalaisadressi). Ven. valtakunnansihteeri,
sittemmin sisäasiainministeri V. v. Plehwe
nimitettiin Suomen v. t. ministeri
valtiosihteeriksi 1899 ja 1900 vakinaiseksi,
jotapaitsi hänelle uskottiin Yliopiston
kanslerintoimi. V. 1900 tammikuussa
kokoontuneet säädyt kääntyivät turhaan
keisarin puoleen; lukuisain euroopp.
tiedemiesten ja kirjailijain
allekirjoittama adressi ei myöskään vaikuttanut
mitään (ks. Eurooppalainen adressi).
Uusi asevelvollisuuslaki julkaistiin 1901,
mutta asevelvolliset nuorukaiset jäivät
lukuisasti kutsuntaan saapumatta. V:sta
1901 hajoitettiin Suomen asevelvollinen
sotaväki, viimeksi Suomen Kaarti 1905.
Asevelvollisuusrasituksen vastikkeeksi
S:n oli Venäjän valtiorahastoon suoritettava
10 milj. mk. Paino- ja kokoontumisvapautta
supistettiin, kuvernöörin- y. m. virkoihin
nimitettiin venäläisiä. V. 1903
kenraalikuvernööri sai 3:ksi v:ksi oikeuden
karkoittaa toiminnalleen haitallisina
pitämiään henkilöitä. N. s. vanhat
suomalaiset asettuivat sortotoimenpiteisiin
mukautuvalle kannalle, mutta
nuorsuomalaiset ja ruotsinmieliset puolustivat
passiivista vastarintaa liittyen n. s.
perustuslailliseksi puolueeksi. Kun Eugen
Schauman oli ampunut Bobrikovin 1904 ja
kun Plehwekin sam. v. oli saanut
surmansa, lieveni hallitussimnta.
Kenraalikuvernööriksi nimitettnn ruhtinas
I. Obolenskij. Jouluk. 1904 kokoontuneet
säädyt laativat anomuksen („suuri anomus")
laillisten olojen palauttamiseksi saamatta
nytkään muutosta aikaan. V. 1905
tapahtui perinpohjainen käänne suurlakon
kautta, joka puhkesi lokakuun lopulla.
Keisari allekirjoitti n. s. „marraskuun
julistuskirjan" (ks. t.), jossa edellisten vuosien
määräykset toistaiseksi lakkautettiin, ja
Senaatti sai tehtäväkseen valmistuttaa
yleiseen äänioikeuteen perustuvan
ehdotuksen uudeksi valtiopäiväjärjestykseksi.
Senaattiin nimitettiin uudet jäsenet n, s.
perustuslaillisista, L. Mechelin
esimiehenä, ja salaneuvos N. Gerard tuli
kenraalikuvernööriksi. Joulukuussa 1905
kokoontuneet säädyt hyväksyivät uuden
valtiopäiväjärjestyksen, jonka mukaan
Suomi sai 1906 yksikamarisen eduskunnan.
Siinä on kaiken aikaa ollut suurimpana
puolueena sos.-dem. puolue, joka on
asettunut porvarillisia puolueita vastaan,
joita taas olivat suom., nuorsuom., ruots.
puolue sekä maalaisliitto. Uudessa
eduskunnassa tehtiin perinpohjaisiin muutoksiin
tähtääviä päätöksiä, mutta niitä ei Venäjän
hallitus vahvistanut; vv:n 1907 ja 1908
valtiopäivillä tehty maanvuokralaki
kuitenkin tuli vahvistetuksi 1909.
Eduskunta hajoitettiin us. kertoja, mikä
johtui siitä ristiriidasta, joka vallitsi
Venäjän hallituksen kanssa, tältä taholta
kun jälleen alettiin antaa S:n vanhoja
oikeuksia kumoavia asetuksia ja
määräyksiä. Niinpä 1908 julkaistiin
Venäjän ministerineuvoston määräys, jonka
mukaan kaikki tärkeäluontoiset S:ea
koskevat lainsäädäntökysymykset ja
yleiset hallintoasiat olivat alistettavat
Venäjän ministerineuvoston tutkittaviksi,
ennenkuin ne esitettiin hallitsijan
ratkaistaviksi. V. 1909 määrättiin
asevelvollisuusasia ratkaistavaksi
yleisvaltakunnallisessa lainsäädäntö
järjestyksessä ja vastedes maksettavaksi
rahamäärä (1908-09 10 milj. mk.) Venäjän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
