Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 575-576 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sähkökone

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Kun tätä pyöritetään, niin sen käämityksen
osat leikkaavat magneettisia voimaviivoja,
ja tästä indukoituu käämitykseen sähkömotorisia
voimia, jotka ovat suurimmat lähinnä
magneettikohtioita; puolivälissä on tehoton, n. s.

Grammen koneen kaltainen vaihtovirtakone ja sen virtakäyrä. RR1 liukurenkaat, B harjat, AA1 neutraalinen vyöhyke, NS kenttämagneetit.

neutraalinen vyöhyke. Voimat vaikuttavat
pohjoiskohtion läheisyydessä päinvastaiseen
suuntaan kuin eteläkohtion läheisyydessä, joten
symmetrisrakenteisessa rengasankkurissa
ei tapahdu virtausta. Jos kuitenkin ankkurin
akselille asetetaan kaksi eristettyä
rengasta, liukurenkaat, joita

Grammen kone (tasavirtakone), a ilman kommutaattoria, b kommutaattoreineen, NS kenttämagneetit, +, — harjat.

sähköjohtoihin yhdistetyt harjat koko ajan
koskettavat, ja liukurenkaista vedetään
johdot ankkurin käämityksen kahteen
vastakkaiseen kohtaan, niin koneesta
saadaan vaihtovirtaa; kun näet johdon
lähtökohta kulkee eteläkohtiosta
pohjoiskohtiota kohti, niin käämissä
indukoituvat sähkömotoriset voimat ajavat
positiivisen virtauksen kyseelliseen johtoon,
mutta johdon lähtökohdan sivuutettua
pohjoiskohtion ja kulkiessa eteläkohtiota
kohti negatiivisen virtauksen (edellyttäen,
että käämitys on oikeakätinen); virtaus on
voimakkain johdon lähtökohdan ollessa
neutraalisessa vyöhykkeessä, jolloin
ankkurin kummassakin puoliskossa syntyvät
virrat toisiaan heikentämättä tunkeutuvat
johtoon. — Grammen renkaasta saadaan
tasavirtaa, jos käänityksen ulkopinta

Vas. vaihtovirtakoneen, oik. tasavirtakoneen periaate. NS kenttämagneetit.

paljastetaan, ja virta kootaan liukurenkaiden
sijaan harjoilla, otka koskettavat itse
käämitystä koko ajan neutraalisessa vyöhykkeessä.
Käytännössä eivät harjat kosketa itse
ankkurikäämitystä, vaan erikoista
kommutaattoria l. kollektoria, jonka
muodostaa joukko eristettyjä
kupariliuskoja, jotka ympäröivät ankkurin
akselia; käämitys on jaettu yhtä moneen
vyyhteen kuin kommutaattorissa on
liuskoja, ja kuhunkin liuskaan päättyy yksi
vyyhti ja siitä alkaa toinen vyyhti, joka
taas päättyy seuraavaan liuskaan. —
Ensimmäisillä koneilla (Pixii 1832) ei
ollut sanottavaa merkitystä, koska niissä
näytettiin pergamenttimagneetteja
(magneetti-induktorit, ks. t.), joiden
vuoksi koneet tulivat suuret, ja koska
aluksi ei osattu kääntää virtaa
tasavirraksi, eikä vaihtovirtaa osattu käyttää.
V. 1866 Wilde ja Ladd korvasivat
permanenttimagneetit sähkömagneeteilla, ja 1867
Siemens ja Wheatstone keksivät itsemagnetoituvat
s. (dynamot; vrt. Dynamoprinsiippi).
V. 1869 Gramme rakensi tasavirtakoneensa
(rengasankkurineen) ja 1872 von Hefner-Alteneck
rumpuankkurin. Näillä koneilla alkoi jo olla
käytännöllistä merkitystä.

Tasavirtakoneet. Näiden paikallaan
olevat osat, kenttämagneetit, muodostuvat
yleensä irtonaisista magneettinavoista,
jotka käämityksilleen kiinnitetään magneettikehykseen.
Yksinkertaisimmissa, 2-napaisissa koneissa on,
kuten edellä periaatteen selityksessä
otaksuttiin, kaksi napaa; yhdistelemällä
tällaisia koneita voidaan ajatella syntyvän
4-, 6- j. n. e. -napaisten koneiden.
Pyörivä osa, ankkuri l. induktori
puristetaan kokoon ohuista (1/2 mm
paksuista) ohuella paperilla eristetyistä
rautalevyistä (Foucaul’n pyörrevirtojen
ja niistä aiheutuvan energianhukan
välttämiseksi). Ankkurin silinteripinnalla
on akselinsuuntaisia uria, joihin
käämitys upotetaan. Ankkurin akselilla
on virrankokoojana kommutaattori
eristetyistä kupariliuskoista. Harjat,
joko puhdasta tai kuparinpitoista
hiiltä, asetetaan pidikkeisiin, joiden jousi
painaa ne kommutaattorin hiottua pintaa vastaan.
Harjat ovat yhdistetyt koneen napoihin.
Nykyjään käytetään etupäässä n. s.

Harja pidikkeineen.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>