Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Todistaminen-Togo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
ylösnostettuina, ottaa valan, eräin
poikkeuksin, sen kirkkokunnan pappi. Kun
mooseksenuskolainen tekee valan, vannoo hän
„Jumalan ja hänen pyhän lakinsa kautta".
Joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan
tai jota uskontokuntansa oppi estää
tekemästä valaa, antaa vakuutuksen
kunniansa ja omantuntonsa kautta
(Oikeudenkäymiskaari 17:16; asetus
kreikkalais-katolisen kirkkokunnan jäsenten
valantekemisestä 28/5 1926-, 1-2 §§; Laki
mooseksenuskolaisista 12/1 1918, 5 §;
Uskonnonvapauslaki 10/11 1922, 9 §).
Todistaminen, lakit., oikeudenkäynnissä
sellaisten perusteiden esittäminen
tosiasian olemassaolon tueksi, että
tuomioistuin voi katsoa sen todelliseksi.
Näitä perusteita l. niitä seikkoja, joista
tuomari voi päättää jonkin tosiasian
olemassaolon, sanotaan tavallisesti
todistusperusteiksi. Ne ulkonaiset
välineet, joiden avulla todistusperusteet
saatetaan tuomioistuimen tietoon, ovat
todistuskeinoja. Todistuskeinoina
Suomen oikeuden mukaan ovat kirjalliset
todistukset, katselmus, tunnustus,
asianosaisen vala, todistajat ja asiantuntijat.
Esitettyjen todistusten vaikutuksen
harkinta, joka kuuluu tuomioistuimelle, voi
olla joko vapaa tai lain määräyksillä
sidottu. Tämän mukaisesti erotetaan
kaksi todistusteoriaa. 1) Legaalinen
l. lakisääntöinen todistusteoria
pyrkii ulkonaisten tunnusmerkkien
avulla sitovasti määräämään ne edellytykset,
joilla eri todistuskeinoja voidaan
käyttää, sekä sen todistusvoiman, mikä
kullakin yksityisellä todistusperusteella
on. 2) Vapaa todistusteoria
vaatii sekin, että todistusten harkinnan
tulee rakentua objektiivisille l.
yleispäteville perusteille, mutta se ei koeta
sitovilla määräyksillä säännöstellä niiden
todistusarvoa eikä käyttämisehtoja, vaan
jättää tuomioistuimen asiaksi, ottamalla
varteen yksityistapauksessa esiintyvät
asianhaarat, vapaasti harkita todistusten
vaikutusta. — Ne tosiasiat, jotka ovat
todistelun kohteena, ovat joko
todistustosiasioita, s. o. sellaisia,
joilla on välitön merkitys asian ratkaisulle,
tai myöskin todistusaiheita l.
-perusteita, joiden nojalla voidaan
tehdä johtopäätös todistustosiasiaan
nähden Todistusta, jonka tarkoituksena on
hankkia varmuus todistustosiasiasta,
sanotaan suoranaiseksi todistukseksi,
ja todistusta, joka lähinnä kohdistuu
todistusaiheeseen, niin että siitä
voidaan tehdä ainoastaan johtopäätöksiä
tosiasiaan nähden, epäsuoraksi- l.
indisiotodistukseksi. — Todistamista
oikeudenkäynnissä eivät kaipaa yleisesti
tunnetut l. notoriset seikat eivätkä
myöskään oikeusedellyttämykset (ks. t.).
Todistus (lat. demonstratio), log.,
väitteen todeksi osoittaminen siten, että se
johdetaan edellytyksistä, jotka ennen
tiedetään tosiksi. T. on siis päätelmä (ks. t.)
tai sarja päätelmiä. Sitä väitettä, jonka
totuus on osoitettava, sanotaan todistettavaksi
(demonstrandum), niitä edellytyksiä, joiden
nojalla se todistetaan, todistusperusteiksi.
Todistusvelvollisuus l.
toteennäyttövelvollisuus, asianosaiselle
kuuluva velvollisuus oikeudenkäynnissä
todistaa jokin asianhaara. T. on
siviiliprosessissa jaettu yleensä siten, että
kantaja on velvollinen näyttämään toteen
kaikki ne seikat, jotka luovat sen
oikeuden, jonka hän tahtoo saattaa voimaan;
vastapuoli on velvollinen toteennäyttämään
ne seikat, joiden hän väittää estäneen tai
kumonneen oikeuden. Kun nojaudutaan seikkaan,
joka on elämän yleisen säännön mukainen, eikä
ole mitään, joka tekisi sen epätodenmukaiseksi,
niin on vastapuolen, jos hän kieltää tuon
seikan, esitettävä todisteita väitteensä tueksi.
Rikosprosessissa on syyttäjä yleensä
velvollinen näyttämään toteen kaikki ne
seikat, jotka laissa ori säädetty rikoksen
olemassaolon edellytyksiksi. Syytetyn on
näytettävä ne seikat, joiden hän väittää
kumonneen valtion rangaistusoikeuden.
Todistusvoima, se arvo, mikä
todistukselle, varsinkin kirjalliselle, on
annettava. T. on joko muodollinen l. sellainen
ominaisuus että se voi todistaa, tai
aineellinen l. julkilausuman merkitys
todistettavana olevalle seikalle. Katselmuksella
on t. sellainen, että vastatodistelua
ei ole sallittu. Kirjallisten todistusten
t. on tuomioistuimen vapaasti harkittavissa.
Poikkeuksena ovat kaupanpitokirjat, joiden
t:sta on säädetty asetuksella 3/3 1868.
Toga (lat.), Rooman kansalaisten
rauhan aikana käyttämä päällysvaate. ks.
Puku, myös kuvaa.
Togal, asetyylisalisyylihappoa
(aspiriinia), kiniiniä, litiumsuoloja,
magnesium-superoksidia ja kaoliinia sisältävien,
reumatismin lääkkeeksi käytettyjen
tablettien lääkenimi.
Togo, siirtomaa-alue Afrikassa,
Ylä-Guineassa, Orjarannikolla. Kuului
1884-1914 Saksalle. Jaettiin 1920 kahteen
mandaattialueeseen: Englannin hallinnon
alaiseen länsiosaan (engl. Togoland,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
