Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 877-878 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Tulitikkuvero-Tullgren

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Tulitikkuvero kannetaan Suomessa
valmistetuista sekä ulkomailta Suomeen
tuoduista tulitikuista. T:oa, jonka
maksaa täällä valmistetuista tulitikuista
valmistaja ja maahantuoduista
maahantuoja, on meillä kannettu v:sta 1922
lähtien ja on se tähän asti vahvistettu
1 v:ksi kerrallaan. V. 1928 oli t. 1 1/2
penniä tulitikkupakkauksen jokaiselta
alkavalta kymmenluvulta tulitikkuja (Lait
29/12 1922 ja 29/10 1927; Valtioneuvoston
päätös 29/12 1927).

Tulitikut. Aikaisin tunnettiin
tulikivi- l. rikkitikut, joihin tuli
saatiin tulusten taulasta.
Fosforituluksissa vuorostaan otettiin
rikkitikulla fosforia, joka saatiin syttymään
hankaamalla. Kastanta-t:ssa oli tikun
päässä kaliumkloraattia, rikkiä, sokeria
ja kumia. Kun tikun pää kastettiin
rikkihappoon, syttyi tikku. Raapaisu-t:ssa
oli tikun päässä kaliumkloraattia, rikkiä,
antimonisulfidia y. m. Tikku syttyi hangattaessa.
V. 1832 alettiin käyttää tikun päässä fosforia
(fosfori-t.), mutta nämä olivat
vaarallisia. V. 1844 keksittiin n. s. vaarattomat
t., joissa ei ole fosforia; sensijaan sitä
oli laatikon laidan raapaisupinnassa. — T. tehdään
tav. haapapuusta; tästä vuollaan leveä
ohut viilu, josta tikut leikataan. Tikut
kuivataan, pistetään pienin välimatkoin
kehykseen pystyyn, kastetaan ensin
parafiiniin ja sitten sytytysmassaan, joka
tarttuu päihin ja kuivuu niihin. Vihdoin
tikut pannaan rasioihinsa.

Tulitorvi ks. Höyrykattila.

Tulium, harvinainen maametalli, kem.
merkki Tu, at.-p. 168,5.

Tulivuori l. vulkaani on paikka,
missä hehkuvansulia aineita purkautuu
maan sisästä pinnalle. Tavallisesti on
t:n purkausaukon l. kraatterin
ympärille muodostunut purkautuneista
aineista kartiomainen vuori, mutta on myös
vuorettomia kraattereita. Purkautuvat
massat ovat kotoisin maankuoren sisässä
olevista sulista magmavarastoista.

Kerrostulivuoren läpileikkaus. Tulivuoren putken täyttää sula magma, jota tunkeutuu esiin myös vuoren rinteistä. Pystyviivoitus osoittaa laavapatjoja.

Pääosina niissä ovat sula kiviaine laava,
ja kaasut. Laava on kokoomukseltaan
vaihtelevaa silikaattiainesta. Se joko
valuu virtoina tai patjoina tai kohoaa
purkausaukon päälle kummuiksi tai
sinkoilee kaasuräjähdyksistä ilmaan ja
kasaantuu aukon ympärille vulkaanisena
tuhkana, hiekkana ja suurempina
myhkyröinä n. s. lapilleina ja
pommeina. Purkauksien alussa sinkoilee
ilmaan niitä kiinteitä aineksia, jotka
ennen olivat täyttäneet kraatteriaukon.
Useimmat t:t purkavat sekä laavavirtoja
että tuhkaa ja lohkareita. T:n
tuhka-ainekset kovettuvat vähitellen
huokoiseksi kiveksi, n. s. tuffiksi.
Hohkakivi, joka on hyvin huokoista ja
niin kevyttä, että se pysyy veden pinnalla,
on us. tuhan sekaista laavaa. Kaasuina
purkautuu vettä, kloorivetyhappoa, rikkiä
ja sen yhdistyksiä ja hiilioksidia,
pienemmissä määrissä vetyä, typpeä ja
happea, alkali- ja rautaklorideja sekä
booriyhdistyksiä. Suurimpia tunnetuita t:ien
purkauksia on Sundasalmessa olevan
Krakataun (ks. t.) purkaus 1883. Vielä
valtavampi oli Sumbava-saaren
Tambora-tulivuoren purkaus 1815, missä on
laskettu purkautuneen 200 kuutiokilometriä
heitteleitä. Vesuviuksen purkaus 79 e. Kr.
oli näihin verraten vähäpätöinen;
viimeinen Vesuviuksen suuri purkaus
tapahtui 1906. Erittäin tuhoisa oli Mont Pelén
purkaus 1902 (vrt. Martinique).
Purkauksien aikana huomataan
maanjäristyksiä t:ien lähimmässä ympäristössä. —
T:ia syntyy sellaisiin seutuihin, missä
maankuori on tavalla tai toisella
särkynyt ja järkkynyt tiloiltaan. Mercalli’n
mukaan on tietoja 415 t:n toiminnasta,
ja näistä on 231 toiminut jälkeen
v:n 1800. Kaikkein useimmat (yli 300)
ovat tertiäärikaudella syntyneitten
vuorijonojen vyöhykkeissä. Muut ovat
enimmäkseen valtamerien saarilla. Myöskin
muinaisina aikoina on t:ien toiminta
ollut yhteydessä suurien maankuoren
häiriöiden kanssa ja niin ollen
vilkkaimmillaan vuorenpoimuttumiskausina.

Tulkitseminen ks. Laintulkinta.

Tulkki (ruots.), mittausväline, yleensä
asteikolla varustettu, ks. Mittausvälineet,
kuvia.

Tulkkila, Kokemäen kirkonkylä.

Tullgarn [-ā-], kuninkaallinen
huvilinna Keski-Ruotsissa, Itämereen
pistävällä niemekkeellä, läh. Trosaa.

Tullgren [-ēn], Hugo Albert
(s. 1874), ruots. hyönteistutkija, v:sta
1909 prof. ja valtion maataloudellisen
keskuskoelaitoksen hyönteistiet. osaston
johtaja. Tuhohyönteisiä koskevia tutkimuksia,
oppikirjoja ja yleistajuisia julkaisuja.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>