Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Unkarin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
alkaa kirjakieli ja sen mukana yleiskielikin
yhdenmukaistua kirjallisuuden lisääntyessä
ja yhä laajempiin kansalaispiireihin levitessä
vars. uskonpuhdistuksen ajasta lähtien. 1700- ja
1800-lukujen vaihteessa "kielenuudistajat"
koettivat uudismuodostuksilla rikastuttaa
sivistyssanavarastoa, joka oli osaksi hyvin
puutteellinen, osaksi muukalaistunut.
Huomattava osa sivistynyttä yleisöä ei
lopulta kuitenkaan hyväksynyt uudistajien
kielenparantelua, koska nämä usein tekivät
väkivaltaa kielelle. Myöhempi kielentutkijain
aikaansaama vastavaikutus on kyllä suuresti
vähentänyt kielenuudistajien sanahirviöitä,
joskin monet niistä ovat päässeet pysyvästi
kieleen juurtumaan. — Kosketukset
muunkielisten kanssa ovat aikojen kuluessa
jättäneet u. k:een paljon jälkiä, vars. sen
sanavarastoon, joka kuvastaa eri kielistä
eri aikoina saatua vierasta vaikutusta.
Tärkeimmät ovat turkkilais-bolgaarilaiset,
slaav., germ. ja it. lainasanat. —
U. k:n vanhin yhtenäinen muistomerkki
on Halotti Beszéd, hautauspuhe
1200-luvun ensi neljännekseltä. [Simonyi
(saks., 1907), jossa bibliografia.] —
2. Kirjallisuus. Vanhin kirjallisuus
(1200-luvulta lähtien) on laadultaan
uskonnollista ja pääasiassa käännöskirjallisuutta.
Uskonpuhdistuksen leviäminen rikastutti
kirjallisuutta, m. m. Raamattu
unkarinnettiin kahdesti (ensim. käännöksen
toimitti Károli 1590, U:n T:n Sylvester
jo 1541). 1600-luvulla ilmestyy
uskonnollisen kirjallisuuden ohella paljon
maallista, kuten M. Zrinyi nuoremman
(1616-64) sankarirunoelma "Obsidio
Sigetiana". I. Gyöngyösi (1620-1704) luo
runomuotoisen unk. kansanromaanin ja
-novellin. Samaan aikaan kansanomainen
laulurunous kukoistaa. 1700-luvulla
oli tieteen yleisenä kielenä latina.
Vuosisadan viimeinen ja seuraavan ensim.
neljännes on Unkarin kansallisen
kirjallisuuden uudestisyntymisen aikaa.
Huomattavia kirjailijoita ovat runoilijat
D. Berzsenyi (1776-1836), Csokonai ja
S. Kisfaludy. Uusi kehityskausi alkaa
1820-luvulla, jolloin kansalliseen maaperään
nopeasti juurtuva romantiikka avaa uusia uria
unk. kirjallisuudelle. Huomattakoot
näytelmäkirjailijat K. Kisfaludy ja Katona
sekä suuri Vörösmarty, joka liikkuu
kaikilla runouden aloilla, lisäksi
romaanikirjailijat Jósika ja Eötvös.
Lähinnä seuraavan eli vapaustaistelun ajan,
joka on kirjallisuuden loistoaikaa, suuret
runoilijat ovat Petöfi ja Arany,
muita Tompa, Gyulai ja Tóth
(myös näytelmiä), huomattavimmat
näytelmäkirjailijat Madách, E.
Szigligeti (1814-78) ja L. Teleki sekä
romaanikirjailijat Kemény ja kuuluisa
Jókai. Uudemman unk. kirjallisuuden
merkittävimmät kertomakirjailijat ovat
Mikszáth, Herczeg (myös näytelmiä),
V. Rákosi, Z. Ambrus (s. 1861) ja
Gárdonyi (myös näytelmiä), Bródy,
Cecilia Tormay ja D. Szabó,
näytelmäkirjailijat L. Bartók
(1851-1902), A. Berczik (1842-1919),
J. Rákosi (s. 1842) ja Mólnar
(myös romaaneja) sekä runoilijat G. Reviczki
(1855-89), Szabolcska, S. Endrödi
(1850-1920), E. Ábrányi (s. 1850),
Ady, A. Kozma (s. 1861) ja M. Babits
(s. 1883). [Szinnyei ("Yleisen kirjallisuuden
historia" IV, 1905).]
á
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
