Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Uskollisuusvala-Uskonpuhdistus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
ajattelemiseen) perustuvaa vakaumusta. —
2. Uskonnollisesti: ihmisen perussuhde
Jumalaan ja yliaistilliseen maailmaan.
(,,Usko on luottamusta Jumalaan ja
kuuliaisuutta hänen sanallensa"; Kaila.)
Uskollisuusvala, vala, jonka
alamaiset vannovat hallitsijalle tai muulle
esivallalle. U:n kaava virkamiehille on
vahvistettu 28/6 1918 annetulla asetuksella.
Uskonkappale (lat. articulus fidei),
lyhyt, mahdollisimman selvä ja ytimekäs lause,
jossa uskonnollinen yhdyskunta ilmaisee jonkin
perustavista uskonvakaumuksistaan. Kristillisten
uskonkappaleiden totuussisällys perustuu
Raamattuun, mutta muoto on sovitettava ajan
tarpeiden ja sielutieteellisten edellytysten
mukaan.
Uskonlahko, uskonnollinen puolue,
joka opinkappaleissa, seurakuntajärjestyksessä
tai tavoissa eroaa vallalla olevasta kirkkokunnasta.
Uskonnonfilosofia, se filosofian osa,
jonka esineenä on uskonto. Se lähtee
uskontoon sisältyväin tosiasiain
historiallisesta tutkimisesta (uskonnonhistoria),
tarkastaa uskonnollisen elämän sielullisia
ilmiöitä niin hyvin yksilössä kuin yhteiskunnassa
(uskontosielutiede), tarkastelee uskonnollisten
mielikuvien ja käsitteiden totuudenarvoa
(uskonnollinen tietokritiikki), johtaa
uskonnollisiin käsitteihin perustuvia
siveellisyyssääntöjä (uskonnollinen siveysoppi)
sekä koettaa lopuksi luoda yleisen uskonnollisen
maailmankatsomuksen (uskonnollinen metafysiikka).
Uskonnonhistoria, tiede, joka
käsittelee kansojen uskonnollisia tapoja,
käsityksiä ja niiden kehitystä. [Kaila (1927).]
Uskonnonhistoriallinen koulukunta,
teologinen suunta, joka korostaa
kristinuskon yhtymäkohtia vanhanajan
kansojen uskontojen kanssa.
Uskonnonmuutos. Joka on täyttänyt
18 v. on oikeutettu eroamaan
uskontokunnasta tai liittymään semmoiseen
uskontokuntaan, jonka järjestys sen sallii.
Jos joku tahtoo erota ev.-lut. tai
kreik.-kat. kirkosta, on hänen tehtävä siltä
henkilökohtaisesti ilmoitus sen
seurakunnan kirkkoherralle, johon hän
kuuluu; kun ero tapahtuu muusta
uskonnollisesta yhdyskunnasta, on ilmoitus
tehtävä yhdyskunnan hallitukselle tai,
jos yhdyskuntaan kuuluu useampia
seurakuntia, seurakunnan hallitukselle.
Kuukauden kuluttua siitä, kun ilmoitus
on tehty, on hänet katsottava
eronneeksi, ja on hänelle siitä todistus
pyynnöstä annettava. Kukaan ei saa kuulua
useampaan kuin yhteen uskontokuntaan
(Hallitusmuoto 8 §; Uskonnonvapauslaki
10/11 1922; Asetus uskonnonvapauslain
täytäntöönpanosta 29/12 1922).
Uskonnonopetus. Jos u:ta valtion
tai kunnan ylläpitämässä tai avustamassa
kansakoulussa, oppikoulussa tai
muussa oppilaitoksessa annetaan jonkin
uskontokunnan opin mukaan, on oppilas,
joka kuuluu toiseen uskontokuntaan tai
joka ei kuulu mihinkään
uskontokuntaan, edusmiehen vaatimuksesta
vapautettava sellaisesta u:sta
(Uskonnonvapauslaki 10/11 1922; Laki
kansakoulutoimen järjestysmuodon perusteista
18/5 1923).
Uskonnonvapaus, sanan ahtaammassa
merkityksessä uskonvapaus l.
omantunnonvapaus, on oikeus tunnustaa
omaa uskontoansa tai olla mitään
määrättyä uskontoa tunnustamatta. Sanan
laajemmassa merkityksessä u. käsittää
myös uskonnonharjoittamis- l.
kulttivapauden, mikäli lakia tai
hyviä tapoja ei loukata. U. pääsi
vallitsevaksi Euroopan kansojen yleisessä
mielipiteessä valistusajalla.
Ruotsi-Suomessa, jossa siihen asti oli
vallinnut ankara pakko, annettiin 1781
ulkomaalaisille oikeus julkiseen
uskonnonharjoitukseen. Suomessa v:n 1869
kirkkolaki periaatteessa tunnusti u:n.
Protestanttiset eriuskolaiset saivat oikeuden
muodostaa omia seurakuntia 1889.
Erikoisasemassa on kreik.-kat. kirkko ollut
v:sta 1809; vasta 1903 täysi-ikäiset
saivat oikeuden siitä luopua, V. 1922
säädettiin Suomessa u.-laki (Laki Suomen
kansalaisen oikeudesta olla maan
palveluksessa uskontunnustukseensa
katsomatta 10/6 1921; Uskonnonvapauslaki
10/11 1922 ja täytäntöönpanoasetus 29/12 1922).
Uskonoppi, dogmatiikka (ks. t.).
Uskonpuhdistus, reformatsioni,
1.500-luvulla syntynyt uskonnollinen ja
henkinen uudistusliike, joka, nousten
taisteluun katolista kirkkoa vastaan,
johti evankeelis-luterilaisen ja
reformeeratun kirkon muodostumiseen. U:n
maaperää valmistivat kirjapainotaidon
keksiminen, maailmankatsomuksia avartavat
suuret maantieteelliset löydöt ja tieteitä,
taiteita ja elämän- ja sivistysihanteita
uudistava renessanssi sekä n. s. reformatoriset
kirkolliskokoukset ja u:n edelläkävijäin
nimellä tunnetut uskonnolliskirkollisen
uudistuksen miehet kuten Wycliffe ja Hus
(ks. n.). — U:n varsinaisena alkukohtana pidetään
31 p:ää lokak. 1517, jolloin Luther
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
