Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 1395-1396 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Värimittari-Värit

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Seuraavasaa tarkoitetaan sekoittamisella
optillista sekoittamista. — Esineiden v:n
luokittelu. A) Harmaa l. epäkirjava
sarja (vrt. kuvaliitteen kuvion
II keskimmäistä pystyriviä).
Ihanteellinen valkea heijastaa kaiken saamansa
valon, ihanteellinen musta ei heijasta
mitään. Valkea paperi heijastaa n. 85 %
valosta, väriaineilla saatu musta pinta
n. 2-4 %, silkkisametti 0,2 %. Valkean
ja mustan välillä voi olosuhteiden ja
katsojan yksilöllisten ominaisuuksien
mukaan erottaa 100-300 eri astetta
harmaata, jolloin erotuskynnys
Weber-Fechnerin lain mukaan on kaikkialla
sama murto-osa valkeata valoa, ja
tasavälisten harmaiden pintojen heijastamat
valkeaosuudet muodostavat geometrisen
sarjan. W. Ostwaldin normaaliastëikon
heijastusosuudet (prosenteissa) ovat:
a 89, b 71, c 56, d 45, e 35, f 28, g 22,
h 18, i 14, k 11, sekä seuraavat l . . . u
järjestyksessä 1/10 näistä (8,9 . . . 1,1).
Kuvaliitteen kuviossa II on keskellä
alitusten asteet a, e, i ja n. — Epäkirjavaa
sarjaa ei saa aikaan aineellisesti
sekoittamalla mustia ja valkeita väriaineita,
vaan syntyy tällöin sinertävän harmaita
värejä, joiden neutralisoimiseksi on
lisättävä keltaista. — B) Kirjavat v.
(vrt. kuvaliitteen värikehää, kuvio I).
Täysvärit on vanhastaan asetettu
umpinaiselle värikehälle. Vasta W. Ostwald
on (1915) kehittänyt keinot, joilla
voidaan tarkoin määrätä eri värisävyjen
keskinäinen kulmaetäisyys; tärkeintä
tässä on, että vasta-v. l. täyte-v.
(komplementti-v.), joiden optillinen seos
on epäkirjava, ovat kehällä
vastakkain. Ostwald jakaa värikehän
kahdeksaan pääväriin, ja nämä (tavallisia
tarkoituksia varten) kunkin kolmeen
sävyyn (1-3 keltainen, 4-6 oranssi,
7-9 punainen, 10-12 violetti, 13-15
sininen, 16-18 jäänsininen, 19-21
merenvihreä, 22-24 lehdenvihreä). Jos nyt
säilytämme määrätyn värisävyn, esim.
punaisen n:o 8, niin voimme tästä johtaa
muita v:jä ensiksikin, sekoittamalla
siihen valkeata, vaaleankirkkaan
värisarjan [liitteessä II, ylärivin neliöt,
vasemmalta alkaen: 8na (lähes
täysväri), 8ia, 8ea, aa (valkea)]. Tasainen
asteikko syntyy, kun täysväriin
sekoitetaan mainitun epäkirjavan
normaaliastëikon määrät valkeata (väri 8ea
sisältää siis 35 % valkeata ja loput punaista
n:o 8). Toiseksi, sekoittamalla
täysväriin ainoastaan mustaa, saadaan
tummankirkas värisarja [alarivin neliöt:
8na, 8ne, 8ni, nn (miltei musta)]. Tässä
syntyy tasainen asteikko, kun täysväriin
sekoitetaan normaaliasteikon määrät

Värien merkinnät samasävyisessä kolmiossa.

mustaa, mitkä saadaan vähentämällä edellä
mainittu %-luku 100:sta (värin merkin viimeinen
kirjain merkitsee mustanpitoisuutta: 8ne
sisältää 65 % mustaa, Loput punaista n:o 8).
Kolmanneksi saadaan sameat v., kun
täysväriin sekoitetaan sekä mustaa että
valkeata (esim. keskimailla oleva punaharmaa
neliö 8ie, jossa on i = 14 % valkeaa ja e = 65 %
mustaa). Samanlaiset välisarjat voidaan johtaa
kaikista värisävyistä (esim. merenvihreästä
n:o 20, kuviossa II, oikeanpuoleiset neliöt).
Suuremman havainnollisuuden vuoksi ajatellaan
täten johdetut sekavärit sijoitetuiksi
n. s. samasävyiseksi kolmioksi (kuvio II,
vasen ja oikea puolisko, kumpikin, erikseen).
Jos nyt ajattelemme tämän kolmion pyörähtävän
pystyakselinsa (epäkirjavan sarjan)

Ostwaldin värikappale.

ympäri, niin että samalla värisävy muuttuu
värikehän määräämällä tavalla, niin
syntyy Ostwaidin värikappale, jossa jokaisella
mahdollisella värillä on määrätty
paikkansa, — Esitetyillä tasaisilla
asteikoilla on, perustava merkitys
väriharmoniojen tutkimisessa. — Edellisestä
selviää, että kaikki värit saadaan aikaan
sekoittamalla täysväriä, mustaa ja
valkeata, ja jokainen väri voidaan tarkoin
ilmoittaa sävylleen ja siinnolleen (=
musta- ja valkopitoisuudelleen) numerolla ja
kahdella kirjaimella. Tämä on Ostwaldin
väriopin pääansio. — Värien saamiseksi
ei yleensä tarvita kaikkia 24:ää
täysväriä, koska kahta läheistä täysväriä
sekoitettaessa saadaan niiden puolivälissä
oleva värisävy, kuitenkin aina täysvärejä
sameampana, ja sitä sameampana, kuta
kauempana toisistaan sekoitetut v. ovat
kehällä. Tämä koskee optillista sekoitusta.
Käytännölliseen sekoitukseen nähden on
erotettava auditiivinen sekoitus (kuvio
III), joka syntyy, kun värilliset valot
lisäytyvät toisiinsa, esim. kahden
valolähteen valojen yhtyessä, ja subtraktiivinen
sekoitus (kuvio IV), joka syntyy,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>