Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
16
jättiläisen vaivautuessa korkeintaan huojuttelemaan ruumistaan.
Joka kerta, kun jättiläinen käännähtää, on laiva kuin pirstoutuva,
hautautuva ja häviävä pähkinänkuori. Mutta kääpiöt ovat sen
rakentaneet niin taitavasti, että se sittenkin pääsee aina irti ja livahtaa
kuolettavasta syleilystä. Katsellessani mahtavia jääjoukkoja, jotka
kuun valossa liikkuvat, muistuvat mieleeni vanhat sadut ja tarinat
jättiläisistä ja Torin taistelusta Jotunheimillä, kun vuoret jyrähdellen
kukistuivat, tunturit hajosivat ja laaksot täyttyivät putoilevista
kal-lionlohkareista. Katsellessani miehiä, jotka jääröykkiöllä seisovat,
hakkaavat ja kaivavat poistaakseen siitä edes murto-osan, kuvittelen
heidät kääpiöiksi, niin, pieniksi muurahaisiksi. Mutta vaikka
muurahaiset voivatkin kantaa vain yhden ainoan korren kerrallaan,
rakentavat he aikojen kuluessa pesän, jonka suojassa he saavat mukavasti
elää turvassa tuulelta ja pakkaselta.
Reellä pohjoista kohden.
Vihdoin koitti tuo suuri päivä, jolloin oli lähdettävä matkalle. Aika
on kulunut taukoamattomassa työssä saadaksemme kaikki
varustukset valmiiksi. Yöt päivät on pää ollut täynnä kaikenlaisia asioita, joita
vielä on pitänyt toimittaa ja joita ei ole saanut unohtaa. Näinä
viimeisinä öinä en ole joutunut vuoteeseen ennen puoli neljää tai puoli viittä
aamulla. Ei ole ollut huolta vain siitä, mitä on otettava mukaan
matkalle, vaan jättäessämme laivan on päällikkyys ja vastuunalaisuus
siirrettävä toisiin käsiin ja määriteltävä mitä kunkin laivalle jäävän
tehtäviin kuului.
Sitten tuli viimeinen ilta, jonka vietimme yhdessä »Framilla».
Juhlimme eronhetkellä. Omituisen surumielisesti sekaantuivat toisiinsa
yhteiset muistot ja tulevaisuuden toiveet.
Maaliskuun 14 p:nä
puolenpäivän aikaan jätimme »Framin» jäähyväislaukausten
kajahdellessa. Hyvästit oli heitetty ja molemminpuoliset onnentoivotukset
vaihdettu. Osa tovereistamme saattoi meitä vähän matkaa, mutta
Sverdrup kääntyi pian takaisin ehtiäkseen ajoissa laivaan päivälliselle.
Suuren jääröykkiön huipulla sanoimme toisillemme jäähyväiset. »Fram»
oli takanamme. Muistan vieläkin, miten hetkiseksi jäin seisomaan ja
katsomaan Sverdrupia, joka ketterästi hiihti laivaa kohti. Melkeinpä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
