Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
17
teki mieleni kääntyä takaisin saadakseni vielä kerran istua hauskassa,
lämpimässä hytissä. Tiesin varsin hyvin, että kuluu pitkä aika
ennenkuin saan aterioida ja nukkua katon alla. Mutta kukaan meistä
ei voinut aavistaa, että siihen kuluisi niin pitkä aika, kuin
todellisuudessa kului. Kaikki uskoimme, että retkemme joko onnistuu, ja me
pääsemme vielä samana vuonna kotiin, tahi että — se ei onnistu.
Scott-Hansen, Hendriksen ja Pettersen olivat vielä luonamme.
Hikoillen ponnistelivat he mukanamme kuUakin taakka selässä. Heillä
oli täysi työ pysyä rinnallamme tasaisella jäällä; niin kovaa vauhtia
ajoimme. Mutta kohdatessamme jääröykkiöitä, hiljensimme vauhtia
ja autoimme rekiä niiden yli. Eräällä kohdalla oli niin paha jäänselkä,
että meidän täytyi kantaa rekiä pitkän matkaa. Päästyämme vihdoin
suurella vaivalla sen yli, pudisti Peder Hendriksen epäilevästi päätään
ja sanoi Johansenille, että saisimme kokea vielä paljon samanlaista
kurjuutta ja ponnistaa voimiamme, ennenkuin kuormat olisi syöty niin
vähiin, että reet liikkuisivat keveästi. Saimmekin kulkea pitkät matkat
huonoa jäätä, ja Peder tuli yhä huolestuneemmaksi
tulevaisuudestamme. Illan suussa parani jää ja me paransimme vauhtia. Kun kello
kuudelta pysähdyimme, näytti matkanmittaaja meidän kulkeneen 11
kilometriä, mikä ei ollut huono saavutus ensimmäisenä päivänä.
Teltassa, johon me parahiksi mahduimme, vietettiin hupaisa ilta. Koiria
kiinnitettäessä ja ruokittaessa ja telttaa pystytettäessä värisi
Pettersen vilusta ja valitti väsymystä. Hän tunsi olonsa siedettäväksi heti,
kun hän istui teltassa lämpimässä sudennahkaturkissaan höyryävän
suklaatuopin ääressä. Pitäen toisessa kädessä voipalaa ja toisessa
kuivaa leipää hän huudahti: »Nyt on elämä ihanaa kuin prinssillä!»
Myöhemmin nautti hän ajatuksesta, että hän sai olla teltassa
keskellä napaseudunmerta. Poika parka! Hän oli niin hartaasti
pyytänyt päästä tälle retkelle. Hän arveli voivansa olla monella tavalla
meille hyödyksi, hän olisi kokkina, seppänä j. n. e. Sitäpaitsi olisi
hauskaa olla kolmisin. Minä valitin, etten voinut ottaa mukaani enempää
kuin yhden seuralaisen. Tästä oli hän murheellinen monta päivää.
Nyt oli hänellä lohdutuksena se, että hän sai seurata mukana ainakin
osan matkaa ja elää villi-ihmisenä suurella, autiolla merellä. Hän
tuumi, ettei siitä monikaan mies voinut kerskua.
Tovereilla ei ollut mukana makuusäkkejä. He laittoivat pienen,
sievän lumimajan, jonne he ryömivät sudennahkaturkeissaan ja jossa
he viettivät yönsä hyvin. Varhain seuraavana aamuna olin hereillä.
Teltasta astuessani huomasin, että joku oli liikkellä jo ennen minua.
Se oli Peder, jonka kylmä oli herättänyt. Hän kulki edestakaisin läm-
Piaieässä ja pakkasessa
2
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
