- Project Runeberg -  Pimeässä ja Pakkasessa /
31

(1923) [MARC] Author: Fridtjof Nansen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

31

takaisin. Sitten katosi se syvälle jään alle, ennenkuin ennätimme ottaa
esille pyssyjämme. Se oli suuri, kaunis partahylje.

Luulimme sen kadonneen ainiaaksi. Mutta tuskin olin vetänyt
reen puoliksi jäälle, kun tuo suuri pää uudelleen ilmestyi aivan
kajakkien viereen, ähkyi ja puuskui kuten äskenkin. Katselin
pyssyäni mutta en ylettynyt siihen, kun se oli kajakissa. »Ota nopeasti
ki-väärisi, Johansen, ja ammu, mutta pian, pian!» Samassa
silmänräpäyksessä oli hänellä jo pyssy poskea vasten asetettuna, ja juuri, kun hylje
oli aikeissa sukeltaa jään reunan alle, pamahti se. Eläin hypähti hiukan
ja kellui sitten veden pinnalla. Veri virtasi sen päästä. Minä jätin reen,
tartuin harppuuniin ja lennätin sen salaman nopeudella hylkeen
lihavaan selkään, joka vavahtelevana näkyi veden pinnalla. Silloin alkoi
hylje liikkua, se eli siis vielä. Peläten, ettei harppuunin ohut köysi
kestäisi, jos eläin alkaisi voimakkaasti liikehtiä, otin puukkoni tupesta ja
pistin sen hylkeen kurkkuun, niin että veri purskui virtanaan.
Laajalta alalta oli vesi aivan punaista, ja minua suretti, että hyvä
ruoka-aines näin meni hukkaan. Mutta se ei ollut autettavissa. Saalistani en
tahtonut missään tapauksessa menettää ja varmuuden vuoksi heitin
siihen vielä kerran harppuunin. Sillä aikaa oli reki, joka oli puoliksi
vedetty jäälle, liukunut taaksepäin,ja kajakit joissa Johansen ja koirat
olivat, joutui tuuliajolle. Johansen koetti vetää rekeä kajakin päälle,
mutta turhaan. Niin jäi reki riippumaan toinen pää vedessä, toinen
kajakissa. Reki kallisti lauttaa niin pahasti, että Johansenin kajakin
laita oli vedessä. Kajakki vuoti kuin seula ja vesi sen pohjalla lisääntyi
arveluttavasti. Keittiökoje vierähti veteen ja tuuli kuljetti sitä kalliine
sisältöineen pitkin veden pintaa. Onneksi esti tiivis
alumiiniumipääl-lys sitä uppoamasta. Suksetkin olivat pudonneet ja uiskentelivat
vedessä lautan vaipuessa yhä syvemmälle. Sillä aikaa pitelin minä kiinni
kallisarvoisesta saaliista, jota en tahtonut päästää käsistäni. Vallitsi
täydellinen hämmennys. Johansenin kajakki kallistui siinä määrin,
että se hetkisen kuluttua täyttyi kokonaan vedellä. Ei ollut muuta
neuvoa kuin laskea otus irti ja kiskoa kajakki jäälle, ennenkuin se
vaipuisi syvyyteen. Se oli pian tehty, vaikka vene oli vettä täynnä. Sitten
tuli hylkeen vuoro, eikä sen kiskominen ollut helppoa työtä. Veto
vedolta saimme sen kuitenkin vähitellen jäälle. Riemuissamme tanssimmesen
ympärillä, eikä meitä surettanut vedellä täyttynyt kajakki eikä
liko-märät tavarat. Olihan meillä ruokaa ja polttoainetta pitkiksi ajoiksi.
Huolet olivat yhdellä iskulla poissa.

Sitten olivat tavarat pelastettavat ja kuivattavat, ennen kaikkea
ampumatarpeet. Mutta onneksi olivat patroonat kutakuinkin veden-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:19:10 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pimejapakk/0039.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free