Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
50
villapeite yllään. Olimme jo ratkoneet säkin. Lamput teimme
seuraavalla tavalla: Meillä oli mukanamme uushopeaisia levyjä. Niiden
reunat taivutimme niin paljon ylöspäin, että saimme niistä säiliön,
johon voimme panna hienonnettua rasvaa. Lampun sydämeksi
otimme siteitä apteekistamme. Lamput paloivat erinomaisesti, ja meistä
tuntui oikein kodikkaalta istua niiden valossa. Mutta ne olivat
riittämättömät lämmittämään meidän hataraa asuntoamme ja niin
saimme levätä koko yön vilusta väristen. Mielestämme oli se yö
kyl-mimpiä, mitä meillä oli ollut.
Seuraavana päivänä maistui aamiainen erinomaiselta, eikä kukaan
voi aavistaa, miten palion kuumaa lihalientä saimme juoda, ennenkuin
ruumiimme vähän lämpenivät. Päätimme heti korjata epäkohdan.
Majan takaseinälle teimme lavitsan, jossa mahduimme makaamaan
vierekkäin. Villaiset peitteet ommeltiin taas yhteen. Sitten levitimme
karhuntaljoja alustalle. Näissä oloissa ei parempaa makuusijaa
voinut toivoa. Olimmekin siihen tyytyväiset, emmekä sen jälkeen edes
yrittäneetkään maata eri vuoteissa. Alusta oli tosin epätasainen,
sillä emme voineet siihen käyttää mitään muuta kuin kulmikkaita
kiviä, kun kaikki oli jäässä. Niin heittelehdimme ja kääntelimme
itseämme koko talven ajan kivikkovuoteellamme saadaksemme hyvän
asennon. Mutta vuode oli kova ja $ysyi kovana, jäsenet olivat hellät
ja haavojakin ilmestyi reiteen. Kaikesta huolimatta nukuimme hyvin.
Majan yhteen nurkkaan rakensimme lieden paistamista ja keittämistä
varten. Mursunnahkaiseen kattoon teimme reiän ja karhunnahasta
kyhäsimme kokoon torven, joka johti savun ulos. Monta kertaa
emme olleet käyttäneet tulisijaa, kun jo huomasimme, että oli
välttämätöntä rakentaa uuninpiippu. Tuuli löi savun alas, ja väliin oli
majamme niin täynnä katkua, että oli vaikea hengittää. Meillä ei
ollut muita rakennustarpeita kuin lunta ja jäätä. Niistä rakensimme
katolle suurenmoisen savupiipun, joka teki tehtävänsä hyvin ja sai
aikaan vedon.
Aika kului. Aurinko aleni yhä, kunnes lokakuun 15 p:nä näimme
sen viimeisen kerran etelässä. Päivät pimenivät nopeasti. Niin alkoi
kolmas napaseudun yömme.
Talvimajalla.
Keskiviikkona, marraskuun 27 p:nä.
—23° C. On tuulinen ilma. Lumi pieksää kasvoja heti, kun pistää
päänsä ulos käytävästä. Kaikki on harmaata. Mustat kivet häämöit-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
