Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
61
maan. Aika repeämän oli mursu tehnyt kajakkiin, ainakin 14
senttimetriä pitkän. Onni, ettei pahemmin käynyt, Helposti olisi se voinut
torahampaillaan iskeä reiteeni. Huonosti olisi minun käynyt, jos
olisimme olleet kauempana jäänreunasta. Makuusäkki oli likomärkä.
Sen väänsimme niin hyvin kuin mahdollista, käänsimme karvat
ulospäin ja nukuimme siinä yömme erinomaisesti. Saman päivän iltana
kirjoitin: »Tänään olen paikannut kajakkini. Olemme sivelleet
steariinilla kaikki saumat molemmissa kajakeissa, joten voimme jatkaa
matkaa eheillä aluksilla. Mursut uivat jäänreunan ulkopuolella,
tuijottivat meihin suurilla, pyöreillä silmillään, röhkivät, puhaltelivat ja
kiipesivät jäänreunaa ylös ja alas aivan kuin haluten aiaa meidät
pois.
Tiistaina, kesäkuun 23 v:nä.
Mitä on tapahtunut? En vieläkään voi sitä oikein käsittää. Kuinka
loppumattomasti on yllätyksiä matkailijan elämässä! Muutamia
päiviä sitten taistelin mursujen kanssa henkeni kaupalla. Kokonaisen
vuoden olen villi-ihmisen tavoin elänyt, siinä tietoisuudessa, että vielä on
edessä pitkä matka yli jään ja meren, halki tuntemattomien seutujen,
matka täynnä yllätyksiä, täynnä pettymyksiä, joihin tosin olemme
tottuneet — ja nyt elämme sivistyneen eurooppalaisen elämää kaiken
sen ympäröimänä, mitä sivistys voi tarjota, ylellisyyttä ja mukavuutta
yllin kyllin, vettä, saippuaa, pyyheliinoja, puhtaita villavaatteita,
kirjoja ja kaikkea, mitä olemme menneitten kuukausien kuluessa
katkerasti kaivanneet.
Vähän jälkeen puolen päivän, kesäkuun 17 p:nä, nousin aamiaista
valmistamaan. Olin hakenut vettä meren rannalta, sytyttänyt tulen,
leikannut lihan ja pannut sen pataan ja juuri vetänyt saappaan
toisesta jalastani ryömiäkseni jälleen makuusäkkiin, kun huomasin,
että sumu eilisestä oli hiukan hälvennyt. Minä ajattelin, että oli hyvä
käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tähvstellä ympärilleen. Vedin
saappaan jälleen jalkaani ja lähdin läheiselle kummulle katsellakseni sieltä
kauempana olevaa maata.
Maalta päin puhalsi vieno tuulenhenki, joka toi mukanaan vuorilta
ihmeellisen melun tuhansista lintujen äänistä. Kun tätä elämän
laulua kuuntelin ja näin ruokkiparven lentelevän edestakaisin
yläpuolellani silmän seuratessa rantaviivaa, levätessä tummilla, alastomilla
vuoriseinämillä ja liukuessa yli jääaavikkojen ja jäätiköiden, joita,
kuten luulin, ei koskaan ihmissilmä ollut katsellut, joille ei ihmisjalka ollut
astunut ia jotka lepäsivät sumun verhoamina arktisessa majesteetti-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
