- Project Runeberg -  Pimeässä ja Pakkasessa /
64

(1923) [MARC] Author: Fridtjof Nansen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

nut, että hän oli tuntenut minut tai ainakin arvannut, kuka oli
piiloutunut tuon villin ulkonäön alle. sillä en voinut ajatella, että
ventovieras muuten otettaisiin niin sydämellisesti vastaan. Äkkiä hän pysähtyi,
katsoi minua suoraan kasvoihin ja sanoi reippaasti:

»Olettehan Nansen?»

»Olen kyllä.»

»Jumalan nimessä, miten iloitsen nähdessäni teidät!»

Sitten tarttui hän käteeni ja puristi sitä vielä kerran. Hänen
kasvonsa loistivat ystävällisyyttä ja silmänsä säihkyivät ilosta, jonka
aiheutti odottamaton kohtauksemme.

»Mistä nyt tulette?» kysyi hän.

»Minä jätin »Framin» 84° pohj. lev. ajauduttuamme kaksi vuotta
ja olen käynyt 86° 15’ pohj. lev. josta meidän täytyi kääntyä takaisin
ja suunnata matkamme Frans Josefin maata kohti. Olimme
kuitenkin pakotetut talvehtimaan seudulla, joka on täältä pohjoiseen päin
ja olemme nyt matkalla Huippuvuorille.»

»Onnittelen teitä sydämestäni. Olette tehneet kelpo matkan ja
minä iloitsen sanomattomasti.siitä, että olen ensimmäinen, joka saan
onnitella teitä paluunne johdosta.»

Vielä kerran tarttui hän käteeni ja puristi sitä sydämellisesti.
Läin-pimämmin ei minua olisi voitu lausua tervetulleeksi. Tuo
kädenpuristus oli muutakin kuin tyhjää muodollisuutta. Vieraanvaraiseen
englantilaiseen tapaansa sanoi hän heti, että hänellä oli paljon tilaa meitä
varten ja että hän odotti joka päivä laivaansa. Hän kysyi vielä,
emmekö heti menisi noutamaan Johansenia ja tavaroitamme. Minä selitin
kuitenkin, että kävisi raskaaksi kuljettaa kajakkejamme puristuneella
jäällä. Parempi olisi, jos hän voisi lähettää miehiä niitä noutamaan.
Johansen kyllä odottaisi kärsivällisesti, jos antaisimme hänelle merkin
pyssynlaukauksilla. Sitten ammuimme kumpikin kaksi laukausta.
Pian sen jälkeen kohtasimme useampia miehiä: toisen päällikön, herra
’Armitagen, valokuvaajan herra Childin ja lääkärin tohtori Koetlitzin.
Heidän lähestyessään antoi Jackson merkin ja ilmoitti heille, kuka. minä
olin, jolloin minut vielä kerran lausuttiin sydämellisesti tervetulleeksi.
Sitten tapasimme vielä kasvitieteilijän, herra Fisherin, herra
Burges-sin ja suomalaisen Blomqvistin. Fisher kertoi minulle myöhemmin,
että hän nähdessään miehen jäällä heti oli ajatellut minua, mutta
luopunut siitä ajatuksesta kohdatessaan minut ja huomatessaan minun
mustan partani ja tukkani, sillä vaaleaveriseksi oli hän kuullut minua
kuvattavan. Kun kaikki olivat koolla, kertoi Jackson heille, että olin
käynyt 86° 15’ pohj. lev. Silloin kajahti seitsemästä voimakkaasta

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:19:10 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pimejapakk/0076.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free