Raamattu / Mk.4 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Mk.4

  1.  Ja hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja hänen
      luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka tähden hän astui
      venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla
      järven rannalla.
  2.  Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille
      opettaessaan:
  3.  "Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään.
  4.  Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja
      söivät sen.
  5.  Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata,
      ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata.
  6.  Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta,
      niin se kuivettui.
  7.  Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja
      tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää.
  8.  Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja
      antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja
      sataan jyvään asti."
  9.  Ja hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
 10.  Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen
      ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä
      vertauksia.
 11.  Niin hän sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan
      salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee
      vertauksissa,
 12.  että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla
      kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi
      anteeksi".
 13.  Ja hän sanoi heille: "Ette käsitä tätä vertausta; kuinka sitten
      voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?
 14.  Kylväjä kylvää sanan.
 15.  Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään,
      mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois
      heihin kylvetyn sanan.
 16.  Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun
      kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan,
 17.  mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät
      ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino
      sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois.
 18.  Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka
      kuulevat sanan,
 19.  mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot
      pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää
      hedelmättömäksi.
 20.  Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan
      ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-,
      mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen."
 21.  Ja hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi
      vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi?
 22.  Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi
      ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki.
 23.  Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."
 24.  Ja hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä
      mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille
      lisätäänkin.
 25.  Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole,
      otetaan pois sekin, mikä hänellä on."
 26.  Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää
      siemenen maahan;
 27.  ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa
      ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten.
 28.  Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän,
      sitten täyden jyvän tähkään.
 29.  Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin,
      sillä elonaika on käsissä."
 30.  Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä
      vertausta siitä käytämme?
 31.  Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on
      pienin kaikista siemenistä maan päällä;
 32.  mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi
      kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin että
      taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon."
 33.  Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa,
      sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan;
 34.  ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta
      opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.
 35.  Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli
      toiselle rannalle".
 36.  Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa,
      niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen
      seurassaan.
 37.  Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin
      että venhe jo täyttyi.
 38.  Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja
      he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä
      siitä, että me hukumme?"
 39.  Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene,
      ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.
 40.  Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka
      teillä ei ole uskoa?"
 41.  Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka
      onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"