Raamattu / 2Kr.12 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

2Kr.12

  1.  Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta minä
      siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.
  2.  Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten
      hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan,
      en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.
  3.  Ja minä tiedän, että tämä mies - oliko hän ruumiissaan vai
      poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää -
  4.  temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita
      ihmisen ei ole lupa puhua.
  5.  Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi
      heikkoudestani.
  6.  Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä
      puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan
      ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai
      mitä hän minusta kuulee.
  7.  Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on
      minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan
      minua, etten ylpeilisi.
  8.  Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi
      minusta.
  9.  Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä
      minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä
      mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima
      asettuisi minuun asumaan.
 10.  Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin,
      hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun
      olen heikko, silloin minä olen väkevä.
 11.  Olen joutunut mielettömyyksiin; te olette minut siihen
      pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä,
      sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi,
      vaikka en olekaan mitään.
 12.  Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella
      kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.
 13.  Sillä missä muussa te olette jääneet muita seurakuntia
      vähemmälle kuin siinä, etten minä puolestani ole rasittanut
      teitä? Antakaa minulle anteeksi tämä vääryys.
 14.  Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän
      tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi
      teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole
      velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat
      lapsilleen.
 15.  Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin,
      teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti
      rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?
 16.  Olkoonpa niin, etten minä ole teitä rasittanut; mutta entä jos
      olen viekas ja olen kavaluudella kietonut teidät pauloihini!
 17.  Olenkohan minä kenenkään kautta, joita olen luoksenne
      lähettänyt, pyrkinyt teistä hyötymään?
 18.  Kehoitin Tiitusta menemään ja lähetin veljen hänen kanssaan; ei
      kai Tiitus ole pyrkinyt teistä hyötymään? Emmekö ole vaeltaneet
      samassa hengessä? Emmekö samoja jälkiä?
 19.  Olette kai jo kauan sitten luulleet, että me puolustaudumme
      teidän edessänne. Jumalan edessä, Kristuksessa me puhumme; mutta
      kaikki teille rakennukseksi, rakkaani.
 20.  Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa teitä
      semmoisina, kuin tahdon, ja että te tapaatte minut semmoisena,
      kuin te ette tahdo. Minä pelkään, että teidän keskuudessanne
      ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja,
      pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä;
 21.  ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua teidän
      tykönänne, ja että joudun suremaan monen tähden, jotka ennen
      ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja
      haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.