Ilm.9
1. Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden,
taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden
kaivon avain;
2. ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin
savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja
ilman.
3. Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin
valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;
4. ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa
eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä
ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.
5. Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei
tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun
se ihmistä pistää.
6. Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä;
he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.
7. Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset,
ja niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet, kullan näköiset, ja
niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot;
8. ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden
hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat.
9. Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden
siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten
kiitäessä taisteluun.
10. Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja
pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi
kuukautta.
11. Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on
Abaddon ja kreikaksi Apollyon.
12. Ensimmäinen "voi!" on mennyt; katso, tulee vielä kaksi
"voi!"-huutoa tämän jälkeen.
13. Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen
tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä,
14. ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: "Päästä ne
neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran
varrella".
15. Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen,
päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina
tappamaan kolmannen osan ihmisistä.
16. Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa
kymmenen tuhatta; minä kuulin niiden luvun.
17. Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä
istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät
ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten päät olivat kuin
leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi.
18. Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa:
tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta.
19. Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä;
niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli
päät, joilla ne vahingoittivat.
20. Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä
vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin
että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja
hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia,
jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.
21. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä
haureudestaan eikä varkauksistaan.
Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/raamattu/66_9.html