Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Apostolien teot - 27 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
172
Apostolien teot 10. 11.
myrskyn noustessa suureen hätään 13—20,
jolloin Paavali, saatuaan Jumalalta
ilmestyksen, rohkaisee laivaväkeä 21—26. He
joutuvat haaksirikkoon Meliten lähellä, mutta
pelastuvat kaikki saarelle 27—44.
Kun oli päätetty, että meidän oli
purjehtiminen Italiaan, annettiin Paavali
ja muutamat muut vangit erään Julius
nimisen, keisarilliseen sotaväenosastoon
kuuluvan sadanpäämiehen haltuun. Ap.t.25:12.
2. Ja me astuimme adramyttiläiseen
laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian
rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle,
ja seurassamme oli Aristarkus,
makedonialainen Tessalonikasta. ap. 1.19:29. 20:4.
Koi. 4:10.
3. Seuraavana päivänä laskimme
Siido-niin. Ja Julius kohteli Paavalia
ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo
hoitoa saamaan. ap. t. 24:23. 28:16.
4. Ja sieltä laskettuamme merelle
purjehdimme Kypron suojaan, koska tuulet
olivat vastaiset.
5. Ja kun olimme merta purjehtien
sivuuttaneet Kilikian ja Pamfylian,
tulimme Myrraan, joka on Lykiassa.
6. Siellä sadanpäämies tapasi
aleksandrialaisen laivan, jonka oli määrä
purjehtia Italiaan, ja siirsi meidät siihen.
7. Ja monta päivää me purjehdimme
hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon
kohdalle. Ja kun tuulelta emme päässeet
sinne, purjehdimme Salmonen nenitse
Kreetan suojaan.
8. Ja vaivoin kuljettuamme liki sen
rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka
nimi oli Kauniit Satamat ja jonka lähellä
Lasaian kaupunki oli.
9. Mutta kun paljon aikaa oli kulunut
ja purjehtiminen jo oli vaarallista, sillä
paastonaikakin oli jo ohi, varoitti Paavali
heitä 3 Moos. 16: 29. 23: 27-29.
10. ja sanoi: »Miehet, minä näen, että
purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja
vaaralliseksi, ei ainoastaan lastille ja laivalle,
vaan myös meidän hengellemme».
11. Mutta sadanpäämies uskoi enemmän
perämiestä ja laivanisäntää kuin Paavalin
sanoja.
12. Ja koska satama oli sopimaton
talvehtimiseen, olivat useimmat sitä mieltä,
että heidän oli sieltä lähdettävä,
voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniksiin,
erääseen Kreetan satamaan, joka antaa
lounaaseen ja luoteeseen päin.
13. Ja kun etelätuuli alkoi puhaltaa,
luulivat he pääsevänsä tarkoituksensa perille,
nostivat ankkurin ja kulkivat aivan
likitse Kreetaa.
14. Mutta ennen pitkää syöksyi saaren
päällitse raju tuuli, niin sanottu
koillismyrsky.
15. Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan
eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen
valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle.
16. Ja päästyämme erään pienen, Klauda
nimisen saaren suojaan me töintuskin
saimme venheen korjuuseen.
17. Vedettyään sen ylös he ryhtyivät
varokeinoihin ja sitoivat laivan ympäri
köysiä, ja kun pelkäsivät ajautuvansa
Syrttei-hin, laskivat he purjeet alas, ja niin he
ajelehtivat.
18. Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti
meitä, heittivät he seuraavana päivänä
lastia mereen,
19. ja kolmantena päivänä he omin käsin
viskasivat mereen laivan kaluston.
20. Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä
näkynyt moneen päivään ja kova myrsky
painoi, katosi meiltä viimein kaikki
pelastumisen toivo. 2 Kor. 11: 23.
21. Kun oli oltu kauan syömättä, niin
Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi:
»Miehet, teidän olisi pitänyt noudattaa
minun neuvoani eikä lähteä Kreetasta; siten
olisitte säästyneet tästä vaivasta ja
vahingosta.
22. Mutta nyt minä kehoitan teitä
olemaan rohkealla mielellä, sillä ei yksikään
teistä huku, ainoastaan laiva hukkuu.
23. Sillä tänä yönä seisoi minun
tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä
olen ja jota minä myös palvelen,
24. ja sanoi: ’Älä pelkää, Paavali,
keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso,
Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka
sinun kanssasi purjehtivat’. Ap. t.23:ii.
25. Olkaa sentähden rohkealla mielellä,
miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan,
että niin käy, kuin minulle on puhuttu.
26. Mutta jollekin saarelle meidän
täytyy viskautua.» Ap.t.28:i.
27. Ja kun tuli neljästoista yö meidän
ajelehtiessamme Adrianmerellä, tuntui
merimiehistä keskiyön aikaan, että
lähestyttiin jotakin maata.
28. Ja luodattuaan he huomasivat
syvyyden olevan kaksikymmentä syltä, ja
vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat
ja huomasivat syvyyden viideksitoista
syleksi.
29. Ja kun he pelkäsivät meidän viskau-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
