Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ensimmäinen Mooseksen Kirja - 32 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ensimmäinen Mooseksen Kirja 9. 10. 11. 28
40
tajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin
maahan, Edomin alueelle.
4 (5). Ja hän käski heitä sanoen:
»Sanokaa herralleni Eesaulle näin: ’Sinun
palvelijasi Jaakob sanoo: Minä olen
oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä
tähän saakka;
5 (6). ja minä olen saanut raavaita,
aaseja, pikkukarjaa, palvelijoita ja
palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että
saisin armon sinun silmiesi edessä’.»
6 (7). Sanansaattajat palasivat
Jaakobin luo ja sanoivat: »Me tulimme veljesi
Eesaun luo; hän on jo matkalla sinua
vastaan, neljäsataa miestä mukanaan».
7 (8). Silloin valtasi Jaakobin suuri
pelko ja ahdistus. Ja hän jakoi väen, joka oli
hänen kanssansa, ja pikkukarjan ja
raa-väskarjan ja kamelit kahteen joukkoon.
8 (9). Sillä hän ajatteli: »Jos Eesau
hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa
sen, niin toinen joukko pääsee pakoon».
9 (io). Ja Jaakob sanoi: »Isäni
Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala,
Herra, sinä, joka sanoit minulle: ’Palaja
maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle
hyvää!’ imoos.3im3.
10 (ii). Minä olen liian halpa kaikkeen
siihen armoon ja kaikkeen siihen
uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi
osoittanut; sillä ainoastaan sauva kädessäni
minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on
minulle karttunut kaksi joukkoa.
11 (i2). Pelasta minut veljeni Eesaun
käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja
tuhoaa minut ynnä äidit lapsineen.
12 (13). Olethan itse sanonut: ’Minä teen
sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi
luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka,
jota ei voida lukea sen paljouden tähden’.»
1 Moos. 28:13 s.
13 (14). Ja hän jäi siihen siksi yöksi.
Sitten hän erotti omaisuudestaan
lahjaksi veljelleen Eesaulle
14 (is), kaksisataa vuohta ja
kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa uuhta ja
kaksikymmentä oinasta,
15 (i6). kolmekymmentä imettävää
kamelia varsoinensa, neljäkymmentä
lehmää ja kymmenen härkää,
kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.
16 (17). Ja hän jätti ne palvelijainsa
haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi
palvelijoilleen: »Menkää minun edelläni ja
jättäkää välimatka kunkin lauman
välille».
17 (is). Ja hän käski ensimmäistä
sanoen: »Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja
kysyy: ’Kenen sinä olet, ja mihin menet,
ja kenen ovat nuo elukat tuolla edelläsi?’
18 (19). niin vastaa: ’Ne ovat palvelijasi
Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni
Eesaulle; ja katso, myös hän itse tulee
jäl-jessämme’.»
19 (20). Samoin hän käski toista ja
kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja
ajoivat, sanoen: »Juuri näin on teidän
sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet.
20 (21). Ja sanokaa myös: ’Katso, sinun
palvelijasi Jaakob tulee meidän
jäljessäm-me’.» Sillä hän ajatteli: »Minä koetan
lepyttää häntä lahjalla, joka kulkee
edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa
eteen; ehkä hän ottaa minut ystävällisesti
vastaan.»
21 (22). Niin lahja kulki hänen edellänsä,
mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin.
22 (23). Mutta yöllä hän nousi, otti
molemmat vaimonsa ja molemmat
orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni
kah-lauspaikasta Jabbokin yli.
23 (24). Ja hän otti heidät ja vei heidät
joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä
oli.
24 (25). Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle
puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan
muuan mies päivän koittoon saakka.
Hoos. 12: 3 s.
25 (26). Ja kun mies huomasi, ettei hän
häntä voittanut, iski hän häntä
lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka
nyrjähti hänen painiskellessaan hänen
kanssaan.
26 (27). Ja mies sanoi: »Päästä minut,
sillä päivä koittaa». Mutt^. hän vastasi:
»En päästä sinua, ellet siunaa minua».
27 (28). Ja hän sanoi hänelle: »Mikä
sinun nimesi on?» Hän vastasi: »Jaakob».
28 (29). Silloin hän sanoi: »Sinun nimesi
älköön enää olko Jaakob, vaan Israel*,
sillä sinä olet taistellut Jumalan ja
ihmisten kanssa ja olet voittanut», imoos. 35:10.
29 (30). Ja Jaakob kysyi ja sanoi:
»Ilmoita nimesi». Hän vastasi: »Miksi kysyt
minun nimeäni?» Ja hän siunasi hänet
siinä. Tuom. 13: 17 s.
30 (31). Ja Jaakob antoi sille paikalle
nimen Penuel **, »sillä», sanoi hän, »minä
olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoi-
* Nimi muistuttaa hebrealaisia sanoja jisra, hän
taisteli, ja eel, Jumala.
** Nimi merkitsee: Jumalan kasvot.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
