- Project Runeberg -  Raamattu / Vanha Testamentti (1933) /
218

Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Viides Mooseksen Kirja - 31 luku - 32 luku

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

218

Viides Mooseksen Kirja 24. 25. 26.

dessa kulkemaan vieraiden jumalien
jäljessä, joita palvellaan siinä maassa, johon
se menee, ja hylkää minut ja rikkoo
liiton, jonka minä olen tehnyt sen kanssa.

17. Sinä päivänä minun vihani syttyy
sitä vastaan, ja minä hylkään heidät ja
peitän kasvoni heiltä, niin että he
joutuvat tuhon omiksi, ja suuret
onnettomuudet ja ahdistukset kohtaavat sitä. Sinä
päivänä se sanoo: ’Eivätkö nämä
onnettomuudet ole kohdanneet minua sen
tähden, ettei minun Jumalani ole minun
kes-kelläni?’

18. Mutta sinä päivänä minä kokonaan
peitän kasvoni kaiken sen pahan tähden,
mitä he ovat tehneet, kun ovat
kääntyneet muiden jumalien puoleen.

19. Ja nyt kirjoittakaa itsellenne tämä
virsi. Opeta se israelilaisille ja pane se
heidän suuhunsa, että tämä laulu olisi
minulle todistajana israelilaisia vastaan.

20. Sillä minä vien heidät siihen
maahan, jonka minä valalla vannoen olen
luvannut heidän isillensä, maahan, joka
vuotaa maitoa ja mettä, ja he syövät ja
tulevat ravituiksi ja lihaviksi; mutta he
kääntyvät muiden jumalien puoleen ja
palvelevat niitä ja pitävät minua
pilkkanaan ja rikkovat minun liittoni.

21. Ja kun suuret onnettomuudet ja
ahdistukset kohtaavat heitä, niin tämä
laulu on oleva todistajana heitä vastaan,
eikä se ole unhottuva heidän jälkeläistensä
suusta. Sillä minä tiedän heidän
aikeensa, joita he hautovat jo ennenkuin minä
olen vienyt heidät siihen maahan, josta
minä olen valan vannonut.»

22. Ja Mooses kirjoitti tämän laulun
sinä päivänä ja opetti sen israelilaisille.

23. Ja hän asetti virkaan Joosuan,
Nuunin pojan, ja sanoi: »Ole luja ja rohkea,
sillä sinä viet israelilaiset siihen maahan,
jonka minä valalla vannoen olen heille
luvannut, ja minä olen sinun kanssasi».

24. Ja kun Mooses oli kirjoittanut
kirjaan tämän lain sanat, alusta loppuun asti,

25. käski hän leeviläisiä, jotka
kantoivat Herran liitonarkkia, sanoen:

26. »Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa
se Herran, teidän Jumalanne, liitonarkin
sivulle, olemaan siellä todistajana sinua
vastaan.

27. Sillä minä tunnen sinun
tottelemattomuutesi ja uppiniskaisuutesi. Katso,
minun vielä eläessäni teidän kanssanne te

olette niskoitelleet Herraa vastaan; saati
sitten minun kuoltuani!

28. Kootkaa minun luokseni kaikki
su-kukuntienne vanhimmat sekä
päällysmie-henne, että minä-heidän kuultensa
puhuisin nämä sanat ja ottaisin taivaan ja maan
todistajiksi heitä vastaan.

29. Sillä minä tiedän, että te minun
kuoltuani vaellatte kelvottomasti ja
poikkeatte siltä tieltä, jota minä käskin teidän
vaeltaa. Sentähden on onnettomuus kohtaava
teitä aikojen lopulla, kun te teette sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä, ja
vihoitatte hänet kättenne teoilla.»

30. Ja Mooses lausui koko Israelin
seurakunnan kuullen tämän virren sanat,
alusta loppuun asti:

32 LUKU.

Mooseksen virsi. Mooses kehoittaa vielä
kansaa noudattamaan lakia ja saa käskyn nousta
Nebon vuorelle katselemaan luvattua maata.

»I^uunnelkaa, te taivaat, kun minä
pu-IV hun,

ja kuulkoon maa minun suuni sanat!

5 Moos. 31: 28. Jes. 1: 2.

2. Sateena pisaroikoon minun
opetukseni,

kasteena valukoon puheeni
niinkuin vihma vihannalle,
niinkuin sadekuuro ruohikolle.

3. Sillä minä julistan Herran nimeä;
antakaa kunnia meidän Jumalallemme.

Ps. 34: 4.

4. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen
tekonsa,

sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat.
Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä,
vanhurskas ja vakaa hän on. ps. 92:16.

5. Heidän menonsa oli paha häntä
kohtaan,

he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan
häpeäpilkku —
tuo nurja ja kiero sukupolvi! 2Moos.32:9.

Jes. 1: 3 s. Matt. 12: 39.

6. Niinkö sinä maksat Herralle,
sinä houkka ja tyhmä kansa?

Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi?
Hän sinut teki ja valmisti. Mai. i: 6.

7. Muistele muinaisia päiviä,
ajattele menneiden sukupolvien vuosia.
Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle
ilmoittaa,

vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.

8. Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille,
kun hän erotteli ihmisten lapset,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:48:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/raamattu/vt1933/0218.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free