Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Tuomarien Kirja - 11 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
263 Tuomarien Kirja 10. 11.
min kuninkaan luo sanomaan: ’Salli
minun kulkea maasi läpi’. Mutta Edomin
kuningas ei kuullut heitä. Ja he
lähettivät sanan myöskin Mooabin kuninkaalle,
mutta ei hänkään suostunut. Niin Israel
asettui Kaadekseen. 4 moos. 20:14 s.
18. Sitten he kulkivat erämaan kautta
ja kiersivät Edomin maan ja Mooabin
maan ja tulivat itäpuolelle Mooabin
maata ja leiriytyivät Arnonin toiselle puolelle;
he eivät tulleet Mooabin alueelle, sillä
Arnon on Mooabin raja. 4 moos. 21:13.
19. Silloin Israel lähetti sanansaattajia
Siihonin, amorilaisten kuninkaan,
Hesbonin kuninkaan, luo, ja Israel käski sanoa
hänelle: ’Salli meidän kulkea maasi läpi
määräpaikkaamme’. 4 moos. 21 .• 21 s.
5 Moos. 2: 26 s.
20. Mutta Siihon ei uskonut Israelia,
niin että olisi sallinut sen kulkea alueensa
läpi, vaan Siihon kokosi kaiken väkensä,
ja he leiriytyivät Jahaaseen, ja hän
ryhtyi taisteluun Israelia vastaan.
21. Mutta Herra, Israelin Jumala,
antoi Siihonin ja kaiken hänen väkensä
Israelin käsiin, niin että nämä voittivat
heidät. Ja Israel valloitti koko amorilaisten
maan, niiden, jotka asuivat siinä maassa.
22. Ja he ottivat omakseen koko
amorilaisten alueen Arnonista Jabbokiin asti
ja erämaasta Jordaniin saakka. 5Moos.2:36.
23. Näin siis Herra, Israelin Jumala,
kar-koitti amorilaiset kansansa Israelin
tieltä. Ja nyt sinä ottaisit omaksesi heidän
maansa!
24. Eikö ole niin: minkä sinun jumalasi
Kemos antaa sinun omaksesi, sen sinä otat
omaksesi; ja kenen hyvänsä Herra,
meidän Jumalamme, karkoittaa meidän
tieltämme, sen maan me otamme
omaksemme? 1 Kun. 11: 7. 2 Kun. 23: 13.
25. Vai oletko sinä parempi kuin
Baa-lak, Sipporin poika, Mooabin kuningas?
Rakensiko hän riitaa Israelin kanssa, tahi
ryhtyikö hän sotaan heitä vastaan?
4 Moos. 22: 2 s.
26. Israel on nyt asunut Hesbonissa ja
sen tytärkaupungeissa, Aroerissa ja sen
tytärkaupungeissa ja kaikissa Arnonin
varrella olevissa kaupungeissa kolmesataa
vuotta. Miksi te ette sen ajan kuluessa
ole ottaneet niitä pois?
27. Minä en ole rikkonut sinua vastaan,
mutta sinä teet pahasti minua kohtaan,
kun ryhdyt sotimaan minua vastaan.
Herra, joka on tuomari, tuomitkoon tänä päi-
vänä israelilaisten ja ammonilaisten
välillä.»
28. Mutta ammonilaisten kuningas ei
ottanut kuuloonsa, mitä Jefta lähetti
hänelle sanomaan.
29. Silloin Herran henki tuli Jeftaan, ja
hän kulki Gileadin ja Manassen läpi ja
kulki edelleen Gileadin Mispeen, ja Gileadin
Mispestä hän lähti ammonilaisia vastaan.
Tuom. 3: 10. 6: 34.
30. Ja Jefta teki lupauksen Herralle ja
sanoi: »Jos sinä annat ammonilaiset
minun käsiini,
31. niin tulkoon kuka tulkoonkin minua
vastaan taloni ovesta, kun minä
voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on
oleva Herran, ja minä uhraan hänet
polttouhriksi».
32. Sitten Jefta lähti ammonilaisia
vastaan, sotimaan heitä vastaan, ja Herra
antoi heidät hänen käsiinsä.
33. Ja hän tuotti heille hyvin suuren
tappion, valloittaen maan Aroerista
Min-nitiin ja Aabel-Keramimiin asti,
kaksikymmentä kaupunkia. Niin täytyi
ammonilaisten nöyrtyä israelilaisten edessä.
34. Kun Jefta sitten tuli kotiinsa
Mis-paan, niin katso, hänen tyttärensä tuli
ulos häntä vastaan vaskirumpua lyöden
ja karkeloiden. Ja hän oli hänen ainoa
lapsensa; paitsi tätä ei hänellä ollut
poikaa eikä tytärtä. 2 Moos. 15: 20. 1 Sam. 18: 6.
35. Nähdessään hänet hän repäisi
vaatteensa ja sanoi: »Voi, tyttäreni, nyt sinä
masennat minut maahan, nyt sinä syökset
minut onnettomuuteen! Sillä minä avasin
suuni Herralle enkä voi sanaani
peruuttaa.» 4 Moos. 30: 3. 5 Moos. 23: 21.
36. Niin hän vastasi hänelle: »Isäni, jos
sinä avasit suusi Herralle, niin tee minulle,
niinkuin suusi on puhunut, koska Herra
on antanut sinun kostaa vihollisillesi,
am-monilaisille».
37. Sitten hän sanoi isällensä:
»Myönnettäköön minulle kuitenkin tämä: jätä
minut vapauteeni kahdeksi kuukaudeksi,
että minä yhdessä ystävättärieni kanssa
menen vuorille itkemään neitsyyttäni».
38. Niin hän sanoi: »Mene!» ja päästi
hänet menemään kahdeksi kuukaudeksi.
Ja hän meni ystävättärineen ja itki
neitsyyttänsä vuorilla.
39. Mutta kahden kuukauden kuluttua
hän palasi isänsä luo, ja tämä pani
hänessä täytäntöön lupauksensa, jonka oli teh-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
