- Project Runeberg -  Raamattu / Vanha Testamentti (1933) /
485

Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Esra - 8 luku - 9 luku

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Esra 2. 3.

485

tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli meidän
rukouksemme.

24. Ja minä valitsin pappien
päämiehistä kaksitoista, nimittäin Seerebjan ja
Hasabjan ja heidän kanssaan kymmenen
heidän veljistään,

25. ja punnitsin heille hopean ja kullan
ja kalut, sen antimen, jonka kuningas ja
hänen neuvonantajansa ja ruhtinaansa
ja kaikki siellä olevat israelilaiset olivat
antaneet meidän Jumalamme temppeliä

Varten. Esra 7:15.

26. Minä punnitsin heille käteen
hopeata kuusisataa viisikymmentä talenttia
sekä hopeakaluja sata talenttia ja kultaa
sata talenttia,

27. kaksikymmentä kultapikaria,
arvoltaan tuhat dareikkia, sekä kaksi hienoa,
kullankiiltävää vaskiastiaa,
kallisarvoista kuin kulta.

28. Ja minä sanoin heille: »Te olette
pyhitetyt Herralle, ja kalut ovat pyhitetyt;
ja hopea ja kulta on vapaaehtoinen lahja
Herralle, teidän isienne Jumalalle.

29. Vartioikaa siis niitä ja säilyttäkää
ne, kunnes punnitsette ne pappien
päämiesten ja leeviläisten ja Israelin
perhe-kunta-päämiesten edessä Jerusalemissa,
Herran temppelin kammioissa.

Neh. 10: 39. 12:44.

30. Niin papit ja leeviläiset ottivat
vastaan punnitun hopean ja kullan ja kalut
viedäkseen ne Jerusalemiin, meidän
Jumalamme temppeliin.

31. Sitten me lähdimme liikkeelle
Ahava-joelta ensimmäisen kuun
kahdentenatoista päivänä mennäksemme
Jerusalemiin. Ja meidän Jumalamme käsi oli
meidän päällämme, ja hän pelasti meidät
vihollisten käsistä ja väijytyksistä tiellä.

32. Ja me tulimme Jerusalemiin ja
olimme siellä alallamme kolme päivää.

33. Mutta neljäntenä päivänä
punnittiin hopea ja kulta ja kalut meidän
Jumalamme temppelissä pappi Meremotille,
Uurian pojalle, käteen; ja hänen
kanssaan oli Eleasar, Piinehaan poika, ja
heidän kanssansa leeviläiset Joosabad,
Jee-suan poika, ja Nooadja, Binnuin poika.

34. Kaikki punnittiin lukumäärän ja
painon mukaan, ja koko paino kirjoitettiin
silloin muistiin.

35. «Ja vankeudesta tulleet
pakkosiir-tolaiset uhrasivat polttouhreiksi Israelin
Jumalalle kaksitoista härkää koko Israe-

lin puolesta, yhdeksänkymmentä kuusi
oinasta, seitsemänkymmentä seitsemän
karitsaa ja kaksitoista syntiuhrikaurista,
kaikki polttouhriksi Herralle. Esra 6:17.

36. Ja he jättivät kuninkaan
määräykset kuninkaan satraapeille ja
käskynhaltijoille, jotka olivat tällä puolella
Eufrat-virran, ja nämä avustivat kansaa ja
Jumalan temppeliä.

9 LUKU.

Esra saa kuulla seka-avioliitoista. Hänen
surunsa ja rukouksensa.

Kun tämä oli suoritettu loppuun,
astuivat päämiehet minun tyköni ja
sanoivat: »Ei kansa, ei Israel eivätkä papit ja
leeviläiset ole eristäytyneet maan
kansoista ja niiden kauhistavista teoista — ei
kanaanilaisista, heettiläisistä,
perissiläisis-tä, jebusilaisista, ammonilaisista,
mooabi-laisista, egyptiläisistä eikä amorilaisista.

2. Sillä näiden tyttäriä he ovat
ottaneet itsellensä ja pojillensa vaimoiksi, ja
niin on pyhä siemen sekaantunut maan
kansoihin. Ja päämiesten ja esimiesten
käsi on ollut ensimmäisenä tässä
uskottomassa menossa.» 2 moos. 34:15 s. 5 moos. 7:3.

Tuom. 3: 6.

3. Kun minä tämän kuulin, repäisin
minä vaatteeni ja viittani, revin pääni
hiuksia ja partaani ja istuin tyrmistyneenä.

4. Ja minun luokseni kokoontuivat
kaikki, jotka pelkäsivät sitä, mitä Israelin
Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisten
uskottomuudesta, ja minä jäin istumaan
tyrmistyneenä ehtoouhriin asti.

5. Mutta ehtoouhrin aikana minä
nousin nöyryyttämästä itseäni ja polvistuin,
repäisin vaatteeni ja viittani ja ojensin
käteni Herran, Jumalani, puoleen,

6. ja minä sanoin: »Jumalani, minä olen
häpeissäni enkä kehtaa kohottaa
kasvojani sinun puoleesi, minun Jumalani;
sillä meidän rikkomuksemme ovat nousseet
päämme ylitse ja meidän syyllisyytemme
on kohonnut taivaaseen asti. 1 moos. i8:20 s.

2 Aikak. 28: 9. Ps. 38: 5. Dan. 9: 7 s. Baar. 1: 15 s.

7. Isiemme päivistä aina tähän päivään
asti on meidän syyllisyytemme ollut
suuri; ja rikkomustemme tähden on meidät,
meidän kuninkaamme ja pappimme
annettu maan kuningasten käsiin miekan,
vankeuden, ryöstön ja häpeän alaisiksi,
niinkuin tähän päivään saakka on
tapahtunut.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:48:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/raamattu/vt1933/0485.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free