Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Job - 6 luku - 7 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Job 11. 12.
515
5. Huutaako villiaasi vihannassa
ruohikossa,
ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6. Käykö äitelää syöminen ilman
suolaa,
tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7. Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen,
se on minulle kuin saastainen ruoka.
8. Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi
ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9. Jospa Jumala suvaitsisi musertaa
minut,
ojentaa kätensä ja katkaista elämäni
langan!
10. Niin olisi vielä lohdutuksenani —
ja ilosta minä hypähtäisin
säälimättömän tuskan alla —
etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11. Mikä on minun voimani, että enää
toivoisin,
ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12. Onko minun voimani vahva kuin
kivi,
onko minun ruumiini vaskea?
13. Eikö minulla ole enää mitään apua,
onko pelastus minusta karkonnut?
14. Tuleehan ystävän olla laupias
nääntyvälle,
vaikka tämä olisikin hyljännyt
Kaikkivaltiaan pelon.
15. Minun veljeni ovat petolliset
niinkuin vesipuro,
niinkuin sadepurot, jotka juoksevat
kuiviin. Job 19:19.
16. Ne ovat jääsohjusta sameat,
niihin kätkeytyy lumi;
17. auringon paahtaessa ne ehtyvät,
ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18. Niiden juoksun urat mutkistuvat,
ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19. Teeman karavaanit tähystelivät,
Seban matkueet odottivat niitä;
20. he joutuivat häpeään, kun niihin
luottivat,
pettyivät perille tullessansa.
21. Niin te olette nyt tyhjän veroiset;
te näette kauhun ja peljästytte.
22. Olenko sanonut: ’Antakaa minulle
ja suorittakaa tavaroistanne lahjus
minun puolestani,
23. pelastakaa minut vihollisen vallasta
ja lunastakaa minut väkivaltaisten
käsistä’?
24. Opettakaa minua, niin minä
vaikenen;
neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25. Kuinka tehoaakaan oikea puhe!
Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
Ps. 119: 103.
26. Aiotteko nuhdella sanoja?
Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27. Orvostakin te heittäisitte arpaa
ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28. Mutta suvaitkaa nyt kääntyä
minuun;
minä totisesti en valhettele vasten
kasvojanne.
29. Palatkaa, älköön vääryyttä
tapahtuko;
palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30. Olisiko minun kielelläni vääryys?
Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi
on?»
7 LUKU.
Jobin puheen jatkoa: Ihmisen elämä on
katoavainen ja vaivaa täynnä; Jumala
armahtakoon häntä ja päästäköön hänet rauhaan.
»T^ikö ihmisen olo maan päällä ole
sotain palvelusta,
eivätkö hänen päivänsä ole
niinkuin palkkalaisen päivät?
2. Hän on orjan kaltainen, joka halajaa
varjoon,
ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa
palkkaansa.
3. Niin olen minä perinyt kurjuuden
kuukaudet,
ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.
4. Maata mennessäni minä ajattelen:
Milloinka saan nousta?
Ilta venyy, ja minä kyllästyn
kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
5. Minun ruumiini verhoutuu matoihin
ja tomukamaraan,
minun ihoni kovettuu ja märkii.
6. Päiväni kiitävät nopeammin kuin
sukkula,
ne katoavat toivottomuudessa. Job i7: ii.
Ps. 102:12.
7. Muista, että minun elämäni on
tuulen henkäys;
minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.
Job 8: 9. Ps. 78: 39. 90: 9 s. Jaak. 4:14.
8. Ken minut näki, sen silmä ei minua
enää näe;
sinun silmäsi etsivät minua, mutta
minua ei enää ole.
9. Pilvi häipyy ja menee menojaan;
niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä
nouse.
10. Ei hän enää palaja taloonsa,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
