Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Valitusvirret - 2 luku - 3 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Valitusvirret 1. 2.
799
Anna sydämesi vuotaa kuin vesi
Herran kasvojen edessä.
Kohota kätesi häntä kohden
pienten lastesi elämän puolesta,
kun ne nääntyvät nälkään
kaikkien katujen kulmissa. ps.62:9.
20. Katso, Herra, ja tarkkaa,
ketä olet antanut tämän kohdata:
pitäisikö vaimojen syödä oma
hedelmänsä,
vaalimansa pienet lapset;
pitäisikö Herran pyhäkössä tapettaman
papit ja profeetat? 3Moos. 26:29.
5 Moos. 28: 53 s. Jer. 19: 9. Välit. 4:10.
21. Maassa, kaduilla, makaa
nuorta ja vanhaa;
minun neitsyeni ja nuorukaiseni
ovat kaatuneet miekkaan.
Sinä olet surmannut vihasi päivänä,
olet teurastanut säälimättä.
22. Sinä kutsuit kuin juhlapäivän
viettoon
minun peljättäjäni joka taholta;
eikä jäänyt Herran vihan päivänä
pelastunutta, ei pakoonpäässyttä.
Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi
saanut,
ne minun vihamieheni lopetti, vaiit. i: 15.
3 LUKU.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta
nähnyt
hänen vihastuksensa vitsan alla.
2. Minut hän on johdattanut ja
kuljettanut
pimeyteen eikä valkeuteen.
3. Juuri minua vastaan hän kääntää
kätensä,
yhäti, kaiken päivää.
4. Hän on kalvanut minun lihani ja
nahkani,
musertanut minun luuni. Ps. 51:10.
5. Hän on rakentanut varustukset
minua vastaan
ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6. Hän on pannut minut asumaan
pimeydessä
niinkuin ikiaikojen kuolleet. ps. 143:3.
7. Hän on tehnyt muurin minun
ympärilleni,
niin etten pääse ulos,
on pannut minut raskaisiin
vaskikahlei-siin.
8. Vaikka minä huudan ja parun,
hän vaientaa minun rukoukseni. Job 19:7.
Ps. 22: 3.
9. Hakatuista kivistä hän on tehnyt
minun teilleni muurin,
on mutkistanut minun polkuni. Job 19.- s.
10. Vaaniva karhu on hän minulle,
piilossa väijyvä leijona. Hoos. 5:i4. i3:7s.
11. Hän on vienyt harhaan minun tieni
ja repinyt minut kappaleiksi,
hän on minut autioksi tehnyt.
12. Hän on jännittänyt jousensa
ja asettanut minut nuoltensa
maalitauluksi. Job 16: 12. Ps. 7: 13. Välit. 2: 4.
13. Hän on ampunut munuaisiini
nuolet, viinensä lapset.
14. Minä olen joutunut koko kansani
nauruksi,
heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Job 30: 9. Ps. 69: 12 s. Jer. 20: 7.
15. Hän on ravinnut minua
katkeruudella,
juottanut minua koiruoholla.
16. Hän on purettanut minulla
hampaat rikki soraan,
painanut minut alas tomuun.
17. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,
rauhasta pois,
minä olen unhottanut onnen.
18. Ja minä sanon: mennyt on minulta
kunnia
ja Herran odotus.
19. Muista minun kurjuuttani ja
kodittomuuttani,
koiruohoa ja myrkkyä.
20. Sinä kyllä muistat sen,
että minun sieluni on alaspainettu.
21. Tämän minä painan sydämeeni,
sentähden minä toivon.
22. Herran armoa on, ettemme ole
aivan hävinneet,
sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23. se on joka aamu uusi,
ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24. Minun osani on Herra, sanoo minun
sieluni;
sentähden minä panen toivoni häneen.
Ps. 16:5. 73:26. 119:57.
25. Hyvä on Herra häntä odottaville,
sille sielulle, joka häntä etsii.
26. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa
Herran apua.
27. Hyvä on miehelle,
että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Ps. 119: 71. Matt. 11: 29.
28. Istukoon hän yksin ja hiljaa,
kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29. Laskekoon suunsa tomuun —
ehkä on vielä toivoa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
