Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 1. Heinäkuu — Juli - Kideilmaisija (Dedektori)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 1 RADIO
7
Kideilmaisijan tärkein ominaisuus on siinä, että
se laskee helposti lävitseen yhteen suuntaan, kun
taasen se vastakkaiseen suuntaan muodostaa suu-
ren vastuksen sähkövärähtelyille.
Parhaita kideilmaisijoita ovat lyijykiille, kupari-
kiisu, karborundum, hematiti ja sinkkivälke,
joita vastaan nojaa teräs-, kupari-, grafiti-, ho-
pea- tahi kultakärki.
Näillä kiteillä on kaupassa useita eri nimityksiä,
kuten galeniti, cerusiti, permaniti, hertsiti ja ra-
diositi ja ovat useimmassa tapauksessa lyijykiille-
kiteitä.
Herkimpiä ilmaisijoita on sinkkivälke, joka no-
jaa kuparikiisukappaleeseen. Tällaista yhdistel-
mää kutsutaan perikoni-detektoriksi. Kiteitten
välinen paine on näissä ilmaisijoissa kohtalaisen
suuri ja pysyy ilmaisija hyvin »vireessä».
Usein käytetään lasi- tahi selluloidilieriötä suo-
jelemaan kidettä sekä sitä vastaan nojautuvaa
metallikärkeä, kiteet kun kaikki ovat hyvin arkoja
koskettamiselle, pölylle ja kosteudelle.
Kide ei ole yhtä herkkä koko pinnaltaan, sillä
on kohtia, jotka eivät laisinkaan anna »ääntä».
Tämän huomaa etenkin silloin, jos kuunneltava
asema on yli 10 km etäällä tahi kuunneltaessa lä-
hempänäkin heikkoa lähetysasemaa. Esim. jo
200 watin lähetysasemaa kuulee alle 5 km etäisyy-
dellä kauttaaltaan koko kiteen pinnalla.
»Etsijänä» käytetään lyijykiille-kiteelle joko mes-
sinkivieteriä tahi lyijykynän teräväksi teroitettua
kärkeä siirtämään matalafrekvenssi-värähtelyt
kuulotorveen. Teräväkärkinen kuparilanka-kie-
rukka tahi käyrä magnesiumilanka soveltuvat
mainiosti tähän tarkoitukseen.
Eri kiteet vaativat eri suurta kosketuspainetta
vieterissä, riippuen se kiteen kovuudesta ja sen
pintamuodostuksesta.
Yleensä on vältettävä suurta puristusta ja eten-
kin »raapaisua», sillä pehmeät kiteet kadottavat
hyvin pian »sointuvat» kohtansa. Sormin ei myös-
kään pidä kosketella kidettä, sillä ohuinkin rasva-
kerros vaikuttaa häiritsevästi kiteen toiminnalle.
Kidettä voidaan aika ajoin varovasti puhdistaa
pehmeällä hammasharjalla ja spriillä. Jo pilaan-
tunut kide saadaan toimimaan, jos siitä esim. loh-
kaistaan pinnalta kynäveitsen terällä pieniä kap-
paleita. Kidettä ei pidä käsitellä viilalla, sillä vii-
lan jälki on pehmeässä kiteessä liian sileä, eikä
sellaiselta pinnalta löydy hyviä kosketuskohtia.
Karborundum kide on erittäinkova javaatiikoh-
talaisen suurta kosketuspuristusta. Tasavieteriä
on edullisintakäyttää tälle kiteelle, joka vielä vaa-
tii eri virtapiirin, ennenkuin se alkaa toimia. Kar-
borundum kiteen käytäntöä tulemme myöhemmin
selittämään.
Kideilmaisija
(The Acme Production Co, Ltd. Birmingham)
Lasilieriön suojelema kideilmaisija
(A. W. Gamage & Co, Ltd. London E.C.1.)
PiikivWlmaisija (Telefunken)
(Sähköosakeyhtiö A.E.G. H:ki)^
Kuparikiisu=ilmaisija (Telefunken)
(Sähkö-osakeyhtiö A.E.G. H:ki)
Karborundum>ilmaisija
(A. W. Gammage & Co; Ltd. London E.C.I)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
