Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 1. Tammikuu — Januari - O. G.: Dionys von Mihàly’n sähkökaukonäkölaite - Annonser
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 1 RADIO
5
ulottuvaisuuspiiriä, niin sanoaksemme, kuten
olemme laajentaneet kuulopiiriämme puheli-
men avulla, Mutta koska ei voi tulla kysymyk-
seen, että voisimme jollain tavoin laajentaa
tunto-, maku-ja hajuaistiamme, niin herää kui-
tenkin kysymys, emmekö jjollain tavoin, esim.
valolähteitten avulla, voisi rakentaa laitetta,
joka toimisi samalla tavoin kuin puhelinkin,
joka siirtää äänivärähtelyt nykyään rajatto-
mien etäisyyksien päähän. Onko siis sellainen
laite mahdollinen ottamalla huomioon tieteen
nykyisen korkean tason?
Kuten jo aikoinaan Reis ja Graham Bell pu-
helinta suunnitellessaan käyttivät apunaan ih-
miskorvan anatomiaa ja juuri sen mukaisesti
rakensivat värähtelevän kalvon, samoin on
meidänkin käytettävä tässä hyväksemme par-
haimman opettajan — luonnon — neuvoja.
Kuten tunnettua muodostaa korvan camera
obscura ja optinen linssi, joka puolestaan hei-
jastaa sen vaikutuspiirissä olevan esineen verk-
kokalvoon. Sen yläpinta on sangen hienon her-
moverkon peittämä, joka puolestaan on yhdis-
tetty aivoihin. Jokainen hermoverkon hermo
on erikseen aivojen yhteydessä. Kun siis hermo-
verkkoon heijastetaan kuva, niin tapahtuu sen
edelleensiirtymisessä aivoihin sangen monimut-
kainen hajoaminen jokaisessa hermoverkon
osassa, riippuen valotuksesta, joka sitten her-
mojen välityksellä joutuu aivoihin, jossa sen
kokoaminen ja järjestäminen tapahtuu mo-
saikkimaisesti, kunnes kuva on aivan selvä.
Tämän kautta on siis meillä tilaisuus raken-
taa laite, joka siirtää kuvan monia sähköjohto-
jen avulla jasaattaa sen jälleen silmällä havait-
tavaan muotoon, kun vaan voisimme suunnitel-
la laitteen, joka toimisi siis hermokalvontavoin
Jo vuosia sitten on meillä ollut hallussamme
sellainen laite, n.s. valonarat kehnot, kuten se-
lenikehnot, valosähköiset kehnot j.n.e. Näistä
otamme kuitenkin aluksi puheeksi edelliset.
Selenikehnoista käytämme hyväksemme ne
ilmiöt, jotka May ja Smith ovat todistaneet,
nimittäin, että kemiallisesti rikinlaatuiset sele-
nium, varustukset muuttavat vastustaan riip-
puen valottamisesta. Mutta koska selenien
ominaisvastus on sangen suuri, oli selenitkeh-
nojen suunnittelijoiden päämääränä saavuttaa
selenitin valonaralle muodostukselle suurem-
man läpimitan ja pienemmän pituuden, mikä,
esim. seuraavalla tavalla saavutettiin: Litte-
älle tai aaltoilevalle porsliini- tai liuskakivi-
levylle kierrettiin kaksi ohutta 600—SOO mm
pitkää platina- tai messinkilankaa vierekkäin
niin, että lankojne etäisyys toisistaan oli noin
0,5 mm. Tämä oli n.s. kehnopohja, jolle sitten
levitetään ohut selenikerros jasitten kuumenta-
misen avulla muutetaan harmaaseen, kristal-
loituun muotoon, joka muodottomaan seleniu-
miin verraten on muuttunut sähköä johtavaksi
johdoksi ja samalla sangen valonaraksi. Tällai-
sia selenikehnoja valmisti ensi kerran Bidwell
ja on niiden vastustuskeskiarvo pimeässä (50—
100000 ohmiin, se laskee kuitenkin tavallisen
valotuksen kautta puoleen »pimeysvastusmää-
rästä» — jopa enemmänkin. Valotuksen lakat-
tua nousee vastusarvo siksi, kunnes »pimeys-
vastusmäärä» on saavutettu.
Olisivatkin nyt todellisuudessa selenikehno-
jen ominaisuudet näin yksinkertaisia, kuten
yllä on kerrottu, niin voisimme rakentaa kauko-
näkölaitteen seuraavasti: Lähettäjä-asemalla
on sangen suurilukuisista pienistä selinitkeh-
noista kokoonpantu levy, jokaisesta kehnosta
R H D I O
\ / tarpeita myy halvimmalla I RADIO
Xp (fi| Siltasaaren Sähköliike r| " =f $
BroltolmBns Elektriska Affär 4 -
Sirkuskatu 1. Puhel. 11792 Telef.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
