Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 9—10. Syyskuu—Lokakuu — September—Oktober - V. Ylöstalo: Sähkömagneettisten aaltojen eteneminen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 9—lo
RADIO
122
paristoonsa jaksottaisia, sähköisiä ja magneet-
tisia voimia, jotka ilmassa etenevät aaltoina
valon nopeudella. Aaltojen voimakkuus, in-
tensiteetti, pienenee kun etäisyys oskillaatto-
rista kasvaa, aluksi nopeammin, suuremmilla
etäisyyksillä hitaammin* Jos etäisyys on suuri
verrattuna aallon pituuteen, ovat aallot ava-
ruusaaltoja, pallonpintoja, joiden keskipiste on
herättäjän eli oskillaattorin keskipisteessä. Säh-
köinen ja magneettinen kenttävoimakkuus ovat
oskillaattorin säteilemässä kentässä aina suun-
niltaan kohtisuoria toisiaan vastaan, ja on nii-
den voimakkuus kääntäen verrannollinen etäi-
syyteen lähettäjästä. Magneettiset voimaviivat
ovat ympyröitä, joiden keskipiste on oskillaat-
torilla tai sen jatkeella, magneettisen kentän
suunta on siis kohtisuora pallopintojen meri-
dianitasoja, s.o. oskillaattorin kautta kulkevia
tasoja vastaan. Sähköiset voimaviivat taas
ovat pallopintojen meridianiympyröitä. Sähkö-
magneettinen kenttä on voimakkain tasossa,
mikä on kohtisuorassa lähettäjää vastaan sen
keskipisteessä, vaihdellen suhteellisesti sen kul-
man kosiniin, jonka tarkastettava suunta
muodostaa oskillaattoria vastaan kohtisuoran
tason kanssa.
Hertzin teorian mukainen otaksuma kaik-
kiin suuntiin rajattomassa väliaineessa sijaitse-
vasta oskillaattorista oli likimäärin oikea niillä
aalloilla, joita Hertz kokeissaan kehitti. Sen-
sijaan käytti Marconi jo ensimmäisissä kokeis-
saan v. 1896 tienoilla oskillaattorina johtajaa,
antennia, joka kipinävälin välityksellä oli maan
yhteydessä.
Marconin kehittämien, langattoman tiedon-
antotekniikan sittemmin käyttämien aaltojen
etenemisessä oli sentähden välttämättömästi
alusta pitäen otettava huomioon myös maan
vaikutus. Vaikka yhdenmukaisuus Hertzin ja
Marconin kokeiden välillä olikin ilmeinen, joh-
duttiin aluksi erheellisellä tavalla sovellutta-
maan Hertzin kokeellisesti ja teoreettisesti saa-
vuttamia tuloksia radiotekniikassa käytettyjen
aaltojen etenemisprobleemiin. Maahan yhdiste-
tyn antennin kehittämiä aaltoja pidettiin ensi
aikoina puhtaina tasoaaltoina, jonkinlaisina
elliptisinä renkaina, jotka muuttumattoman,
lähetysantennin määräämän korkeutensa säi-
lyttäen liukuvat maanpinnan yli, jolloin niiden
läpimitta ainoastaan laajenee. Tämän käsitys-
tavan virheellisyydestä huomautti ensinnä vuo-
sisadan vaihteessa A. Blondel, joka samalla
osoitti, ettäpitämällä ilmaatäydellisenä, Hertzin
teorian mukaisena eristäjänä, sekä maata taso-
pintana ja sähköisesti täydellisesti johtavana,
maata sekä sitä vastaan kohtisuoraa antennia
yhdessä voidaan pitää ekvivalenttisena Hertzin
symmetrisen oskillaattorin kanssa. Jos maa
ajatellaan korvatuksi antennin peilikuvalla
maanpinnan suhteen, pysyy sähkömagneetti-
nen kenttä ilmassa, maanpinnan yläpuolella,
täysin muuttumattomana. Samoin kuin Hertzin
aallot ovat puolipallon muotoisia oskillaattoria
vastaan kohtisuoran symmetritason suhteen,
ovat myöskin maahan yhdistetyn antennin
lähettämät aallotpuolipallon muotoisia avaruus-
aaltoja maanpinnan suhteen. Edellyttäen, että
maa on sähköisesti täydellinen johtaja, eivät
aallot ensinkään tunkeudu maahan, eikä siu
myöskään maassa tapahdu mitään tehohäviöitä.
Maata vastaan kohtisuoran antennin säteilemä
sähkömagneettinen kenttä on voimakkain hori-
sonttaalisuunnassa, maan pinnalla, ja nolla an-
tennin suunnassa. Samoin kuin Hertzin aalloil-
lakin ovat sekä sähköinen että magneettinen
kääntövoimakkuus kääntäen verrannollisia väli-
matkaan lähettäjästä, aaltojen energiatiheys
on siis kääntäen verrannollinen etäisyyden ne-
liöön.
Radiotekniikan ensimmäisinäkehitysvuosina ,
jolloin välimatkat olivat yleensä pieniä, muuta-
mia tai muutamia kymmeniä kilometrejä sekä
käytetyt aallot suhteellisesti lyhyitä, Hertzin
etenemisteoria Blondelin osottamalla tavalla
sovellettuna, näytti kykenevän tyydyttävästi
selittämään kaikki aaltojen etenimisilmiöt, niin-
kuin C. Tissofn sekä W. Duddellin ja /. E. Tay-
lorin tekemät kvantitatiiviset mittaukset osotti-
vat. Yhdenmukaisesti he havaitsivat, Tissol
käyttäen mittarina bolometriä, Duddell ja Tay-
lor Duddellin suunnittelemaa termogalvanomet-
riä, että kun aallot etenivät meren yli, virran-
voimakkuus vastaanottoantennissa oli teorian
edellyttämällä tavalla kääntäen verrannollinen
etäisyyteen lähettäjästä. Samoin oli se myös
suhteellinenvirranvoimakkuuteen lähetysanten-
nissa. Kun taas aallot etenivät maanpinnan yli,
osottautui, että niiden voimakkuus pieneni
jonkun verran nopeammin kuin kääntäen ver-
rannollisesti välimatkaan. Nämä perustavat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
