Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Titel och innehåll - N:o 8—9. Elokuu—Syyskuu — Augusti—September - O. G.: Vastaanottaja ilman anodiparistoa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
97
Sisällys: O Innehåll:
Vastaanottaja ilman anodiparistoa. — Marconin yksipuolisuusjärjestelmä. — Radion teoriaa. — Karaktäristikens betydelse vid
val av mottagarerör. — Miten löydän vian radiokoneessani?
RADIO
Toimitus — Redaktion
T. SOHLMAN OSK. GILLBERG
Osoite: Helsinki, Aleksanterinkatu 44. Puhelin 71 43.
Adress: Helsingfors, Alexandersgatan 44. Telef. 71 43.
Julkaisija — Utgivare
KirjasOsakeyhtiö TIETO.
ELOKUU-SYYSKUU
AUGUSTI-SEPTEMBER
1926
N:o B—9
VUOSIKERTA
3
ÅRGÅNG
Vastaanottaja ilman anodis
paristoa.
Koska tämän lehden palstoilla ei aikaisem-
min ole ollut puhetta anodiparistoa vailla ole-
vista koneista, putkista kahdella hilalla, niin
koetan allaolevassa lyhyesti selittää niiden toi-
mintaa jarakennetta.
Jo kauan on kaikkien radiomiesten aivoissa
askarrellut kysymys, miten voitaisiin päästä
tuosta monta harmia tuottavasta anodiparis-
tosta. On koetettu syöttää konetta vaihto-
virralla ja monella muulla tavalla, mutta aina
on palattu kuitenkin anodiparistoon.
Tällöin on pyritty siihen, että voitaisiin anodi-
jännitys painaa minimiinsä ja ottaa sitä varten
tarvittava jännitys hehkuparistosta.
Mutta mitä varten me sitten oikeastaan tar-
vitsemme anodijännitystä. Tarkastakaamme
vahvistajaputken sähköisiä ilmiöitä. Lang-
muirs’in kaavahan
Ja =k • -|/E?
määrää anodivirran ja -jännityksen suhteet
toisiinsa. Hehkulangan ympärillä oleva tila
latausefektin nimellä kutsuttu negatiivinen
elektronipilvi heikentää elektroniemissionia ja
samalla pienentää anodivirtaa. Kun asetetaan
tarpeeksi voimakas jännitys (positiivinen) ano-
diin, niin elektronit kulkevat nopeammin, jol-
loin tilalatausefekti tulee voitetuksi. Anodi-
jännityksen nostaminen siirtää myöskin put-
ken tunnuskäyrää negatiiviseen suuntaan, t. s.
tarpeeksi suurella anodijännityksellä voidaan
pienen pienellä tehon käytöllä suunnata hilaan.
Jos nyt haluamme siis pienellä anodijänni-
tyksellä saada syntymään kyllin voimakkaan
anodi virran, niin tulee meidän jollain tavoin
voittaa tilalatausefekti. Tämä voi tapahtua
esim. vähentämällä hilan ja levyjen läpimittaa,
mutta tällöin tulee putkien rakenne sangen
vaikeaksi. Aikoinaan saavutettiin Saksassa
Seddig’in mukaan rakennetulla putkella hyviä
tuloksia. Tässä putkessa oli hila kahden levy-
elektrodin välissä, joistatoinen toimi ohjaavana
hilana ja toinen anodina. Melkein samanlainen
on rakenteeltaan Western Electric Companyn
putki, joita nykyään esiintyy sangen paljon
markkinoilla. John Scott-Taggart valmisti
myöskin v. 1918 oman potentoidun putkensa,
jossa hila ympäröi hehkua, joka taasen puo-
lestaan on anodin kanssa suorassa yhteydessä
ja jolla siis on sen kanssa sama potentiaali.
Toinen hila on ohjaajana. N. s. kaksihilaput-
kien, joissa toinen hila on positiivinen, avulla
on voitu hyvällä menestyksellä kumota tila-
latausefekti. Toinen hila toimii näissä samoin
kuin tavallisissakin putkissa emisionivirran oh-
jaajana. Näillä putkilla on 10 voltin änodijän-
nityksellä saavutettu 4—5 kertainen vahvistus.
Jo v. 1914 valmistettiin tehdasmaisesti Hollan-
nissa hyviä ja käytäntöön sopivia kaksihila-
putkia.
Käykäämme nyt lähemmin tarkastelemaan
itse kytkinkaavoja. N.k. alkuperäinen Fle-
ming-piiri työskentelee ilman anodiparistoa
(kuva ia). Kuvassa 1 näemme matalafrek-
venssivahvistajan ilman anodiparistoa. Yh-
distämällä hehkuvastuksen virtapiirin positii-
viseen sumraan, saavutamme saman, kun yh-
distäisimme sarjaan kaksi paristoa, kuten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
