- Project Runeberg -  Krambambuli ja muita eläinsankareita /
17

(1911) [MARC] Author: Marie von Ebner-Eschenbach, Joseph Victor Widmann, Ernest Thompson Seton, Charles G. D. Roberts, Bjørnstjerne Bjørnson, Jac Ahrenberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Krambambuli. Koiratarina, kirj. Marie von Ebner-Eschenbach

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

17
nuihin ja kuljetettu pois, kulki Krambatnbuli pää rii-
puksissa ja häntä alhaalla perässä. Ruumishuoneen
ympärillä, missä »Keltainen» lepäsi, näki oikeudenpal-
velija hänen vielä seuraavana päivänä kuljeksivan. Hän
antoi sille potkun ja huusi: »Mene kotiin!» Kram-
bambuli irvisti hänelle hampaitaan ja juoksipois, kuten
mies arveli, metsästäjän kotia kohti. Mutta sinne asti
se ei saapunut, vaan vietti kurjaa kulkurielämää.
Villiintyneenä, luurangoksi laihtuneena se hiipi ker-
ran mökkiläisten viheliäisten asuntojenympärillä, kylän
päässä. Äkkiä se hyökkäsi lapsen kimppuun, joka sei-
soi viimeisen majan edessä, ja tempasi häneltä leipä-
palan, jota hän nakersi, kapsi jähmettyikauhistuksesta;
mutta muuan pieni pystykorva juoksi talosta ja hauk-
kui varasta. Tämä jätti heti saaliinsa ja pakeni.
Samana iltana seisoi Hopp ennen maatamenoaan ik-
kunan ääressä jakatseli kimaltelevaa kesäyötä. Silloin
tuntui hänestä kuin hän näkisi niityn toisella puolella
metsänreunustalla koiran istuvan, katselevan entisen
onnensa olinsijoja lakkaamatta jakaivaten uskollisista
uskollisin, isännättömänä!
Metsästäjä sulki ikkunan ja meni vuoteelleen. Mutta
hetkisen jälkeen nousi hän ylös ja astui jälleen ikkunan
ääreen koiraa ei ollut enää siellä. Ja jälleentahtoi hän
mennä levolle, eikä hän nytkään saanut unta.
Hän ei kestänyt enää. Oli miten oli! ..
. Hän ei
tullut enää toimeen ilman koiraa. »Minä noudan sen
kotiin», ajatteli hän ja tunsi itsensä kuin uudestasynty-
neeksi tämän päätöksen jälkeen.
Aamunkoitossa oli hän pukeutunut, kielsi ’vaimoaan
itseään päivälliselle odottamasta ja kiiruhti matkaansa.
Mutta hänen astuessaan huoneesta osui hänen jalkansa
siihen, jota hän läksi kaukaa noutamaan. Krambam-
buli lepäsi kuolleena hänen edessään, pää painuneena
kynnykselle, jonkayli se ei enää ollut uskaltanut astua.
2

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jan 13 01:59:51 2025 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/sankarit/0021.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free