Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyspäivät Bernin Alpeilla. Koiratarina, kirj. J. V. Widmann
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Syyspäivät Bernin Alpeilla.
Koiratarina.
Kirj. /. V. Widmann.
Syyspäivien saapuessa, niin runsaasti kuin aurinko
vielä luokin kultiaan nurmikoille, jäävät vuoristomme
vuoritiet yksinäisiksi.
Mutta ne, jotka kantavat sydämissään vakavaa rak-
kautta Alppeihin eivätkä ole ainoastaan muodin huiken-
televaisia orjia, ne sanovat tähän aikaan itselleen: Nyt
on minun hetkeni tullut.
Niinpä tartuin minäkin vuorisauvaani suureksi rie-
muksi koiralleni, joka saa seurata sellaisille retkeilyille
ja on riemusta suunniltaan, heti kun minä panen päälleni
sarkatakkini ja otan laukun selkääni. Aavistamaton eläin-
parka! Olisit säästänyt hurjat ilohyppysi ja melkein rie-
muitsevan haukuntasi, jos olisit voinut nähdä, mikä
hätä sinua tällä kertaa oli kohtaava. Mutta minäkään
en sitä tiennyt, ja niin aloimme me molemmat hyvän-
tuulisina syksyisen vaelluksemme.
Jo ollessamme laivassa Thunjarvella näkyivät
Alppien jäähuiput kirkkaampina kuin mitä ne koko
tänä, kuitenkin niin ihmeen kauniina kesänä olivat sä-
teilleet. Tahtoi melkein uskoa äkkiä saaneensa kotkan-
silmät voidessaan Mönchin tahi Eigerin kaukaisilla lumi-
seinillä laskea samalla kertaa vaot, joitamyöden vihma-
vyöryt kulkevat laaksoon.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
