Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyspäivät Bernin Alpeilla. Koiratarina, kirj. J. V. Widmann
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
21
hermoja terästävässä ilmassa ja todellisella nautinnolla
minä kuljin yli nurmikoiden vastavuorta, myötävuorta,
halki mukulakivikoiden, halki kukoistavien alppiruusu-
kenttien ja yli noiden jyrkkien, sileiden kivilevyjen,
jotka kerran neljännestunninmatkan ajaksi keskeyttivät
kaiken kasvullisuuden. Matkamme kävi sitten useiden
tuntien ajan yhä korkeammalle. Ja täällä oli minulle
suotu se syksyllä harvinainen ilo, että sain poimia vielä
kukoistavan, vaaleanpunaisen alppiruusun. Myös man-
sikoita ja mustikoita oli siellä runsaasti.
Nyt saavuimme jäätikölle, joka oli noin tunnin mat-
kan levyinen ja pituinen. Mutta jäätikkö ei näyt-
tänyt hyvältä. Sen sijaan että se olisi kääntänyt meitä
kohti kaltevan lakeuden, osotti se meille tervehdykseksi
yksityisiä korkeita, saha- tahi tornimaisesti kohoavia
huippuja. Yhtymäkohdat, jotka tavallisesti olivat ole-
massa näiden huippujen välillä, olivat tällaisena kuu-
mana kesänä melko lailla sulaneet. »Miten siis pääsem-
me tuonne ylös?» kysyin minä. Ohjaaja pudisti pää-
tänsä, mutta sanoi kuitenkin: »Kyllähän kai päästään».
Ja nyt hän valitsi vankimman jäätorneista ja alkoi
sitä jääsauvalla hakata. Hakattuaan pari askelta kiipesi
hän niitä myöten korkeammalle, hakkasi uusia portaita
ja onnistui tämän järjestelmällisen ja suurella taidolla
tekemänsä työn avulla todellakin pääsemään jäätornin
huipulle, josta hän minulle huusi, että olisi jo helpompi
saavuttaa seuraava huippu ja sieltä päästä tasaisille jää-
tikkölakeuksille. Minä annoin heittää sen vuoksi itselleni
köyden, jonkatoisesta päästä opas pitilujastikiinni, janiin
kiipesin minä hänen jälkeensä sangen iloisena siitä, että
minun ei ainakaan tarvinnut kulkea alaspäin tätä sileää
seinää.
Tuskin olin päässyt ylös, kun valittava vinkuna mi-
nulle muistutti, että alhaalla oli vielä eräs, joka ei avutta
saattanut päästä ylös. Minun pikkuinen koiraparkanil
Mitä oli tehtävä? Heittäisinkö sille köyden, jottase sii-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
