Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - V
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
45
dän hetkenä tarjoaa se apua ja pelastusta, ja jokainen
vapaa metsäneläin, jota ahdistaa verivihollinen, etsii
sen tenhovoiman tietämättään vetämänä sen suojaa,
jota se ei koskaan kiellä. Milloin haavoitettu eläin vii-
meisillä voimillaan lopuksi turhaan etsii jokaista mah-
dollista keinoa, viepi hänen hyvä enkelinsä hänet veden
luokse, hauskasti lirisevän elävän veden luokse, ja
hän syöksyy sinne ja seuraa vilvoittavaa virtaa, jatkaak-
seen sitten jälleen matkaansa kohti metsää virkisty-
neenä ja voimistuneena.
Elävässä vedessä on salaperäinen voima. Milloin koi-
ria kiihkeässä jahdissa kohtaa tämä este, täytyy niiden
hiljentää juoksuaan ja hapuilla sinne tänne, mutta ne
etsivät turhaan. Jälki on kadonnut raittiisti rientä-
vään virtaan, ja ahdistettu eläinparka on pelastettu.
Tämä on toinen niitä suuria salaisuuksia, minkäTuppu-
korva äidiltään oppi: »Villin ruusupensaan jälkeen on
vesi paras ystäväsi».
Oli helteinen elokuun yö, kun emo poikaansa kuljet-
ti metsikön halki; vilkahteli hänen lumivalkoinen töpö-
häntänsä, jota hän kantoi kuin tietänäyttävää lyhtyä
ja joka sammui ainoastaan silloin, kun hän pysähtyi ja
hyvänsävyisenä istahti. Hetkiseksi pysähtyen, milloin
juosten, milloin pysähtyen kuuntelemaan tulivat he
lammikon rannalle, hinnut ylhäällä oksilla lauloivat
kehtolauluansa, jaalhaalla yksinäisellä, vajonneellapuun-
rungolla tummassa vedessä, leukaansa myöten vilvoit-
tavassa kylvyssä kurnutti lihava sammakko kiitos-
virttänsä.
»Poikani, seuraa minua», sanoi äiti jäniksenkielellä,
ja loiskis, hyppäsi hän lammikkoon ja ui pitkin ottein,
saavuttaakseen uponneen puunrungon. Tuppu vitkas-
teli ensiksi,kuitenkin hyppäsi hän hieman äännähtäen,aal-
toihin, vetäisi henkeään ja heilutteliinnokkaasti nenään-
sä, mukaillen aina tarkasti äitinsä liikkeitä. Samoin
kuin hän liikutteli itseään maalla, teki hän myöskin ve-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
