- Project Runeberg -  Satukirja lapsille : norjalaisia kansansatuja /
34

(1890) [MARC] Author: Peter Christen Asbjørnsen, Jørgen Moe Translator: David Konstantin Wyyryläinen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

34 | Norjalaisia kansansatuja.

maitokiulu sarvissa; se oli suuri, kaunis lehmä, ja
sen .utaret olivat täyteläiset ja pyöreät. ,Ah, ole
niin hyvä ja lypsä minut*, sanoi lehmä, ,minä olen
kovin maitopakkoinen; juo niin paljon kuin tahdot
maidostani ja kaada jäännös sorkilleni, niin minä
autan sinua takaisin.* Tyttö teki kuten lehmä pyy-
si; ja kun hän otti kiinni nisistä, niin kohisi maito
kiuluun; sitten sammutti hän sillä janonsa ja kaatoi
jännöksen lehmän sorkille sekä pani kiulun jälleen
sarviin.

Käytyänsä vieläkin kappaleen matkaa, kohtasi
hän suuren oinaan, jolla oli niin paksu ja pitkä villa,
että se veti maata, sekä toisessa sarvessa suuret
sakset, ,Ah, keritse minut*, sanoi oinas, .,näin käyn
minä ja kannan täl’aista villaa; minulla on niin vari
että olen "tukehtua. Ota niin paljon kuin tahdot
villoistani, ja kääri loput kaulani ympärille, niin
autan sinua takaisin.* Tyttö oli paikalla kernas sii-
hen, ja oinas kävi itse hänen polvillensa sekä oli
siinä paikoillansa, ja tyttö keritsi hänet niin näppä-
rästi, ett’ei tehnyt pienintäkään raamua hänen nah-
kaansa. Sitten otti tyttö villoja niin paljon kuin
tahtoi, ja jäännökset kääri hän oinaan kaulan ym-
pärille. ;

Vieläkin kappaleen matkaa astuttuansa eteen-
päin tuli hän omenapuun luo, joka oli niin täynnä
omenia, että sen kaikki oksat olivat riipuksissa,
ja sen vieressä oli pieni seiväs. ,Ah, ole hyvä
ja poimi omenat pois minusta*, sanoi se, ,jotta mi-
nun oksani pääsisivät oikenemaan, sillä näin vääränä
seisominen on kovin vaikeata; mutta lyö kaiken
mokomin hiljaa ja kauniisti, ett’et vahingoita minua;
syö omeniani niin paljon kuin tahdot ja pane tähteet
juurelleni, niin autan sinua takaisin.* Tyttö poimi
ne, jotka saattoi ylettää ja otti sitten seipään ja

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 19:01:50 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/satulapsi/0036.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free