Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IV. Uskonto ja yhteiskunta - 1. Uhrikivet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
läpä vuorten väet ja kiville uhraukset, sellaiset, joista kirjoituk¬
sen alussa oli puhe, ovat Kaarle Krohnin mukaan rinnastet¬
tavat skandinavien pitämyksiin. Suomenkin ruotsalaisalueen
kansanomaisesta kivien kultista on esimerkkinä esim. Oravais¬
ten »Radbandsten», jonka T. E. Karsten on julaissut Finsk
Tidskrift 1912 (Bd. 73) s. 167 ja kuvannut Tiedeseuran Acta
XLV: 2, siv. 41. — Gottlundin muistiinpanoissa (I: 161) mai¬
nitaan toinen samantapainen kivi ruotsalaiselta Pohjanmaan
rannikolta: n. s. »Fläsksten» Uudenkaarlebyyn Moenilla, Pelätin
talosta n. 70 syltä itään. Se on 6 syltä korkea, saman levyinen
ja 12 jalan korkuinen, ja sen laella on muka suuri syvennys johon
5 miestä voi piiloutua. Reinholm (kokoelmat 68, tietää että
kivi yleisesti tunnetaan uhrikivenä.
Hembygdenissä 1916 s. 63 kertoo Jacob Tegengren uhri-
kivestä Vöyrin Bergbyn kankaalla. Sen luo kerääntyvät nuoret
vapunpäiväksi, kellokulkuset käsissä. Kivelle kerättiin kuivista
oksista rovio mikä sytytettiin. Näin meneteltiin vielä n. kym¬
menkunta vuotta sitten.
El ole mahdotonta, että uhrikuopilla on ollut muitakin kuin
uskonnollisia tarkotuksia, mutta niiden kulttiluonne palautuu
kaukaisiin aikoihin.
On huomautettu, että ne uhrikivistä, jotka ovat tehdyt esi¬
historiallisten hautojen läheisyydessä oleviin kiviin tai dolme-
neihin ovat tehdyt ruuan ja juoman asettamiseksi vainajille,
joiden arveltiin edelleen elävän haudoissa inhimillisten tarpeiden
alaisina. Toisissa tapauksissa on uhrikivillä, milloin ne eivät ole
hautojen yhteydessä, lähinnä ehkä jonkinlaisen alttarin luonne,
ja niille on asetettu uhriksi keitettyä lihaa ja lientä (Arthur
Hjelt, Suoni. Tiedeak. es. ja ptk. 1913: II, s. 60). Ruotsin prons¬
sikauden kalliopiirroksissa on niitä usein yhdessä muitten uskon¬
nollisten merkkien, jalankuvioiden y. m. s. kanssa.
K i r j a 11 i s u u 11 a: A. M. Tallgren, Suomen uhrikivet. (Koti¬
seutu 1917: 95—102. Lisäksi Vöyri (Hembygden 1916: 63) ja Nou¬
siainen, Ojankulma, Kissankupin kallio (neiti Huntuvaaran
ilmoitus.) —Vrt. Tiedes. Bidr. 33 s. 38—39 Honkilahti. — Uiko-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
