Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Elias Lönnrot
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
muovaillen, muodostaen ja edelleen kehittäen
niitä. Hänestä oli turhaa, vieläpä luvatontakin,
tuoda enempi esille yksilöllisiä ominaisuuksiaan.
Suurin runoilija oli hänen mielestään kansa itse.
Hän, Elias Lönnrot, käsitti itsensä vain sen
nöyräksi oppilaaksi, joka enkelin kärsivällisyydellä
kokosi mestarinsa sanoja ja koetti esittää ne niin
puhtaassa ja täydellisessä muodossa kuin
mahdollista jälkimaailmalle.
Näin hän uneksi meille esiin Kalevalan. Näin
hän uneksi Suomen kansalle menneisyyden.
Mutta sehän oli suuren runoilijan unelma.
Tässä auttoi häntä tietysti hänen
suurpiirteinen harhaluulonsa siitä, että nämä runot joskus
aikojen alussa olivat kuuluneet yhteen ja että
hänen työnsä siis oikeastaan oli tuon mahtavan,
kappaleiksi hajonneen kirjallisen muistomerkin
restaureeraamista, uudesta-rakentamista.
Taikka niinkuin sen-aikainen latinankielinen
pila-säe hänestä sanoo: cursando restituit
rem (juoksemalla hän rakensi jälleen asian).
Nyt me tiedämme, minkä jäljestä Elias Lönnrot
»juoksi» aikoinaan: hän ajoi takaa romantista,
huimaavan rohkeaa mielikuvaansa.
Kantelettaren esipuheessa Lönnrot on
lähemmin kehitellyt meille kirjallisia mielipiteitään.
Tieten taikka tietämättään, hän tulkitsee siinä ei
ainoastaan omaansa, vaan myös koko
aikakautensa käsitystä: luonto, luonnollisuus ja välitön
tunne, josta runollinen mieliala joskus vaivatto-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
