Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - A. Oksanen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
„Ja korkeamman kaiun saa
sun laulus, synnyinmaa!"
oli Runeberg lopettanut Maamme -laulunsa,
ja Lönnrot oli oksat karsinut, tien osoittanut
»laajemmille laulajille, runsahammille runoille».
Kaikkien silmät tähtäsivät eteenpäin. Nuorille
puhui Snellman, nuorille Cygnaeus. Heiltä voitiin
ja piti vaatia ihmetöitä.
Nuoruus oli ajan tunnus-sana. Ja sen
lisäksi tuo toinen, pyhä ja leimuava: isänmaa.
Mahtoi tuntua päätä-pyörryttävältä olla nuori
siihen aikaan. Taikka oikeammin: olla nuori
suomalainen ylioppilas siihen aikaan, sillä kaikki
tämä keväinen hurmaus kulki vielä toistaiseksi
vain sivistyneen vallassäädyn kautta ja sen
keskipiste oli Suomen yliopisto.
Mutta suomalaiselle ylioppilaalle mahtoivat
siihen aikaan avautua joka suuntaan äärettömät
näköalat.
Ja työ-alat. Kaikkialla tarvittiin tekijöitä.
Olihan uusi suomalainen kultuuri vasta
hahmoteltu ensimmäisissä suurissa perusviivoissaan.
Ohjelma oli valmis kaikessa hurmaavassa, joskin
hiukan ylimalkaisessa kauneudessaan. Sen
yksityiskohtien toimeenpano oli jääpä nuoren polven
asiaksi.
Jokainen niistä oli elämäntehtävä, jokainen
niistä olisi vaatinut miehensä kokonaan. Mutta
kuinka valita? Kaikki ne olivat yhtä tärkeitä ja
kaikki ne tunkivat päälle yhfaikaa. Nuorella
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
