Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - J. H. Erkko
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
pyhiksi kuin koskaan kolmi-yhteisen jumalan
dogmit hartaalle kristitylle. Maa ei olekaan enää
hänelle vain murheen laakso ja kauniiden varjojen
kotisija. Se muuttuu hänelle aina enemmän
ihmisen ainoaksi todelliseksi toimipaikaksi. Hänestä
tulee realisti, hän asettaa runoutensa yhä
rohkeammin ajan realististen elämän-arvojen palvelukseen.
Aluksi hän tuntee itsensä tässä uudessa,
käytännöllisessä ympäristössä hiukan turvattomaksi
ja kodittomaksi. Häntä vilustaa. Runokokoelma
Kuplia tekee jonkun verran sen vaikutuksen.
Hän on vielä liian herkkä, liian haaveellinen tähän
uuteen, armottomaan, unelmattomaan
aikakauteen. J. H. Erkon, ollakseen oma itsensä ja
tehdäkseen oikeutta sydämensä syvimmälle pyyteelle,
täytyy saada uneksia, uneksia suuresti, laajasti
ja utuisesti. Aika hänen ympärillään tarjoaa
varsin vähän tilaisuutta siihen. Hänen täytyy mennä
kauas taaksepäin löytääkseen kyllin idyllisen
tyydytyksen tälle synnynnäiselle tarpeelleen, ja hän
menee Kalevalaan saakka, tavaten sen A i n
o-tarusta sopivat puitteet sisällisille mielihauteilleen.
Hän löytää siitä Väinämöisen, jonka sydämeen
hän voi sijoittaa koko oman ikuisen päivän-uskonsa,
Ainon, jonka kulmille hän voi painaa muinaisten
paimenlaulujensa pehmeimmän, haaveherkimmän
seppeleen, ja hän löytää siitä lopuksi
Joukahaisen, jonka hahmossa hän voi laulaa suohon
kaiken matalan, epäpyhän, surkastuneen ja
kelvottoman elämässä ynnä ihmisissä. Mutta unel-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
