Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juhani Aho
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
»Realismilla, sillä, joka kuvaa olot ja elämän
ja ihmiset semmoisina kuin ne ovat, on oma
viehätyksensä ja klassillisuudella omansa. Kun on
virkeä aamupäivä, kun kadut ovat täynnä liikettä ja
vilinää, ja kun menee itse virran mukana, niin
sitoutuu silmä siihen, siinä löytää näkemistä ja sitä on
huvitettu tarkastamasta. Mutta kun lähenee ilta,
kun kadut ovat tyhjiä ja taloissa nukutaan, niin
unohtuu edellinen mieliala ja sijaan tulee toinen.
Haluaa lepoa, ajatukset irtautuvat askareiden ja
toiminnan yksityiskohdista, elämän suuret,
yksinkertaiset piirteet alkavat kuultaa läpi ja
muodostua aatteiksi.»
Nyt hän tunnustaa molemmat, realismin
niinkuin romantiikankin, yhtä oikeutetuiksi. Nyt
tuntuvat turhilta hänestä kaikki riidat eri
katsantotapojen välillä, eikä hän voi kyllin ihmetellä,
»kuinka ihmisten näköpiiri voi olla niin ahdas, ettei
hän näe ulkopuolelle oman, hetkellisen mielialansa
rajoja!» Häntä oikein harmittavat nyt nuo
realismin ijänikuiset taistosanat. »Puhtaitten,
läpikuultavani aatteiden esittäminen ei kuulu, niin
väitetään, sopivan nykyajan ihmiselle. Hän tahtoo
nähdä kirjallisuudessa ihmisiä eikä ihanteita, hän
tahtoo tutustua elämään eikä aatteisiin.» Ne
väitteet tuntuvat hänen mielestään nyt tuiki
jokapäiväisiltä. Eikö tuollainen väittäjä ole huomannut,
»että hänellä on arkipäivän hyörinä ja tuulinen
taivas, mutta että hänellä on myöskin sunnuntain
mietityttävä rauha ja päänsä päällä sen totinen,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
