Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kasimir Leino
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
sillä: Kasimir Leinon runouden pohjavirta on,
samoin kuin Kaarlo Kramsun, syvimmältä
sisällykseltään traagillinen, vaikka se hänellä vuoroin
eleegiseksi kauneudeksi, vuoroin pistäväksi
pilkaksi soinnahtaa. — Mutta nehän juuri ovat
synnynnäisen romantikon tunnusmerkilliset
ominaisuudet!
Kasimir Leinon runoudessa esiintyy sama
sielullinen kahtia-jako, minkä ennen olemme Juhani
Ahon ja koko sen polven miehissä havainneet,
ristiriita pään ja sydämen, järjen ja tunteen,
realismin ja romantiikan välillä. Se suorastaan
sankarillinen taistelu, jota he edellisen puolesta käyvät
jälkimmäistä vastaan sekä ulkopuolella itseään että
omassa olennossaan, on kirjallisuutemme kenties
rohkaisevin ja riemastuttavin eetillinen ilmiö, jolla
varmaan on oleva pitkä kantovoima koko
suomalaisen kansallishengen vastaiseen kehitykseen.
Aatteellisesti on Ristiaallokon tekijä
täysi realisti, täysi uuden ajan mies, totuutta
hehkuva, vapautta vaativa, aina pyrkivä ja aina —
epäilevä. Myrskylintuna hän tahtoo
laulaa, voitollisen, dityrambisen tunteen virsiä hän
myös eräitä virittää: Mun vuodenaikani
ei ole syys, Jos tohdit ja tahdot,
Tuommoinen tyttö on mieleeni
mun, Mi orjuutta, se kurjuutta
j. n. e. Mutta Yksin ollessa käy hänen
mielensä sangen surulliseksi: hän huomaa epäilijän
vaaran, hän tuntee ivan ilkamoivan odan jäytävän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
