Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
silloin käsitettävät ainoastaan siinä
ymmär-teessä, että toiset taikka toiset ainekset silloin
näyttävät olevan voiton puolella
asianomaisessa taiteilijassa taikka taideteoksessa.
Niiden tasapainoa taas olen merkinnyt sanalla
klassillinen.
Olen koettanut edellisessä osoittaa, miten koko
kirjallisuutemme kehitys Elias Lönnrotista Minna
Canthiin saakka on alituista siirtymistä
romantiikasta realismiin. Tämän kehityksen klassillinen
tasapaino-kohta on Aleksis Kivi, sen realistisen
voittopuolen tuovat Päivälehden piirin miehet
mukanaan, mutta sen äärimmäisen loppupisteen
muodostavat suomalaiset kansankirjailijat. On
nimittäin yleisenä sääntönä pidettävä, että
taiteellisten suuntien, samoin kuin kaikkien henkisten
liikkeiden ja virtauksien, aina täytyy mennä
äärim-mäisimpään yksipuolisuuteensa, ennenkuin niiden
vastavaikutus, r e a k t s i o, on odotettavissa.
Realismin vastavaikutus meillä tuli olemaan
kansallinen uusromantiikka.
Olemme nähneet, miten se jo esiintyy
Päivälehden piirin miehissä, Juhani Ahossa, Arvid
Jämefeltissä, Santeri Ivalossa ja Kasimir Leinossa,
joista jokainen käy läpi koko tuon
mieltäkiinnittä-vän ääniasteikon realismista klassisismin kautta
uuteen romantiikkaan, kukin omalla tavallaan,
yksi täydellisemmin, toinen epätäydellisemmin
luonnollisesti. Tällä siirtymisellä on syvät
juurensa koko ajanhengessä ja koko suomalaisen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
