Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
jätettävä lukijan omaksi asiaksi siihen sisältyvän
maailmankuvan muodostaminen, niin olihan aivan
oikein ja kohtuullista, että tuo kuvaus ainakin oli
niin yksityiskohtainen kuin mahdollista. Ja jos
vielä kuvauksen tuli olla objektivisen,
yleispätevän ja eksaktisen kuin konsanaan
luonnontieteen järkkymättömien tuloksien, niin olihan
suorastaan toivottavaa, että tekijä sekoitti siihen
niin mitättömän osan omaa personallisuuttaan
kuin mahdollista. Oikeastaan olisi ollut paras,
jos hänellä ei mitään omaa personallisuutta olisi
ollutkaan, vaan hän ollut yksinkertainen
heijastus-kuvastin, ilman tahtoa, tunnetta ja inhimillisiä
myötä- tahi vasta-ajatuksia. Se olisi ollut
realistisen kirjailijan ihanne ja korkein perikuva. Mutta
koska sellaista ei voinut mikään todellisuus
synnyttää — yhtä vähän kuin ylimalkaan mitään
puhtaiden käsitteiden vastaavaisuuksia — oli
siihen ainakin pyrittävä, peitettävä oma
perso-nallisuutensa, jos jumala ehkä onnettomuudeksi
olikin sellaisen asianomaiselle kirjailijalle
lahjoittanut, ja siirtää kaikki syvempi yksityis-ilmiöiden
seulominen, valikoiminen ja yhdisteleminen (s. o.
kaikki syvempi taiteellinen toiminta) lukijan
asiaksi. Oli selvää selvempi, että tätä tietä, jos
sitä olisi johdonmukaisesti seurattu, ei olisi tultu
taideteoksiin, vaan — aineskokoelmiin.
Kansan-elämän kuvauksella on aina ollut mitä
tärkein ja miltei yksinvaltias asemansa
suomenkielisessä kirjallisuudessa. Jos muistamme, että
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
