Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
mänsä oli pelkkää kansan-elämää, koska he eivät
tunteneet muuta kuin sitä ja olivat siten
täydellisesti vapaita kaikista vieraista, häiritsevistä
vaikutuksista. Kuka taisi paremmin
kansankielen kuin he, sen eri-murteisen, tuhatvivahteisen
kielen, joka oli kaikkien todellisten realistien ylin
ihastus ja paras taistelu-ase? Kuka paremmin
maalata paperille koko meidän
maalais-ympäristömme, jos vain osasi kastaa kynän
muste-tolppoon ja asettaa järjellisiä lauseita jäljekkäin?
Kaikki ajanmerkit olivat edulliset
kansankirjaili-jain esiintymiselle.
Olihan sitäpaitsi jo yksi suuri, tunnustettu
kansankirjailija olemassa: Pietari Päivärinta.
Nyt tulee niitä tukuttain. Ja on huomattava,
että he kaikki nyt kirjoittavat suorasanaista,
samoin kuin Lönnrotin ja siis kansallisen
romantiikan aikaiset kirjailevat kansanmiehet kaikki
olivat olleet runomuodon käyttäjiä. Siinäkin siis
sama siirtyminen romantiikasta realismiin, minkä
ennen olemme koko ajan yleisessä hengessä ja
suomalaisen kirjallisuuden kehityskulussa
havainneet: siirtyminen kansan runoilijoista
kansan kirjailijoihin. Minkä Suomen
talonpoikainen kansa ennen oli laulanut ilmi itseään
Paavo Korhosen, Pietari Makkosen, Olli
Kymä-läisen, Antti Puhakan y. m. kautta, sen se nyt
puhuu Kauppis-Heikin, Santeri Alkion, Heikki
Meriläisen, Nestor Niemelän, Eero Sissalan y. m.
suulla. Toiset heistä kohoavat jo hyvin korkeaan
20 — Suomalaista kirjailijoita.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
