Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
min yhä suomalaisemmaksi syventyvä ja
itsenäistyvä runoilijakyky, hilpeä kansan-elämän
kuvaaja ja samalla sielullisen mystiikan salaperäisiä
onkaloita astuskeleva. Sitten O. Manninen,
joka suppeiden, täsmällisten säkeittensä taakse
kätkee niin paljon syvää, surunvoittoista
mielialaa ja resigneeratun järjen hiuksenhienoa
sielun-erittelyä. Sitten Ilmari Kianto, joka
alkutuotantonsa yksinäisyys tunnelmasta vähitellen,
nähtävästi nuoren venäläisen kirjallisuuden ja
Arvid Järnefeltin vaikutuksesta,
kirkollisvastai-seen individualismiin kehittyy. Ja vihdoin näiden
rivien kirjoittaja, jonka näinkin ylimalkaiset ja
helppohintaiset kirjalliset mainesanat hänen, ikävä
kyllä, täytyy jättää muiden muovaeltaviksi.
Myöskin saman-aikaisen suorasanaisen
kirjallisuuden alalla on tunnelma lähtökohtana,
lyyrillinen proosa taas sen luonteenomaisena
ilmaisuna. Tunnelmarunoudesta lähtee Maila
Tai-v i o, vaikka hän sittemmin kansan-elämää
käsittelevissä romaaneissaan meneekin realistiseen ja
samalla sangen tarkoitusperäiseen havaintoon.
Tunnelmarunoilija on myöskin Volter Kilpi,
joka kehitettyään haltioituneen
kauneushurmauk-sen kenties pisimmälle koko suomenkielisessä
kirjallisuudessa vähitellen esteettiseksi
mielikuvaa-jaksi viilenee. — Samaan aikaan ilmenee jo
vastavaikutus. Käsite, haltioituneen hurmauksen
vastakohta, on pohjana Helmi Setälän ohuelle,
mutta älykkään sielun-erittelyn leimaamalle tuo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
