Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
takeinen suomenkielinen kirjallisuus, jota ei enää
voi sekoittaa niihin kumpaankaan, joka kaikilla
eri aloillaan, laulurunouden, kertomarunouden ja
näytelmärunouden, jo on luonut jotakin itsenäistä
ja joka kaikessa pienuudessaan ja
puutteellisuudessaan sentään edustaa jotakin uutta, jotakin
ennen-tuntematonta inhimillisen hengen ja
taiteellisen viljelyksen haarautumaa
maailmankirjallisuudessa.
Kolmantena, vähemmän huomattavana
piirteenä tahtoisin vielä mainita sen sisällisen k e
s-keistymisen, joka satunnaisten ja
ohimenevien äärimmäisyys-suuntien jälkeen siinä aina
entistään voimakkaampana esiintyy.
Äärimmäi-syys-suunnat eivät yleensä kauan menesty meillä:
ne sotivat vastaan koko suomalaista
kansanluonnetta ja sen henkistä tasa paino-tarvetta.
Kalevalan naivista, itsetiedottomasta tasapainosta
lähdettyään kulkee suomenkielisen kirjallisuuden
kehitys, aluksi hitaammin, sitten yhä
nopeammassa tahdissa kansallisen romantiikan ja Aleksis
Kiven kautta kohti kansallista realismia,
suorittaa sen kehityksen muutamassa vuosikymmenessä,
vie sen äärimmäisyyteen ranskalaisen
naturalismin vaikutuksesta, mutta palajaa heti takaisin
klassilliseen tasapainoonsa jo muutaman vuoden
kuluttua eräässä osassa Päivälehden piirin
kirjallista tuotantoa. Lähtee siitä taas toista
äärimmäisyyttä kohti kulkemaan, suorittaa senkin
muutamassa vuosikymmenessä, ja seisoo nyt jälleen
21 — Suomalaisia kirjailijoita.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
