Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
von Pekka ja Karjalan Matli, jotka murisee ja
nurisee; mutta ehfceivät nuo ymmärtänek muutakaan
suomea; niin kuin muinonen lukema-miesi, jok’ei
saannut semmoisia silmä-lasia ostaaneeksi, joilla
oi-si käynyt kirjasta lukeminen. Sitä vastoin ovat
talonpojat monesta maakunnasta, liijaksikin Hämeestä,
kiittäneet jja kostelleet meitä juuri tästä
Suomenkielen kir ul amisestamme, vaikka meijän puheemme
ei kannatak ollenkaan heijän inurtensa kanssa yhteen, ja
ovat pyytäneet maaliaksensa kunnioittoo meitä yhellä
tivalla joka olisi heitä ehkä enämmän kunnioittanut
kuin meitä, ja jota epäil|e.nn e jos vielä emissäkään
Suomessa ennen lie tapaht imut; mutta kilsimmeja
este-limme heitä tätä tekemästä, koskemme tahtona tulla
tuosta kuultuiksi. Merkillinen on myös että jo on
muutamia vuosta siitten kuin täällä Helsinkissä kävivät
Viipurin-puolen miehiä, asioillensa, jos en petyk
muistissani olivat Sakkolasta tahi Impilahesla, Hyö
hakivat täällä variten vasta ylös Allakan
Suomentajaa, saahaksensa häntä kiitteä ja kostella, ei
ainoastaan omasta puolesta, mutta myös krotona
olevaisten nimessä, siitä somasta Suomesta jota olivat
Allakoissa käsittäneet, sanoen ei milloinkaan vielä
ennen nälineesen sellaista solvintä Suomen puhetta
heijän suomalaisissa kirjoissansa.
Mitenkäs nyt tämmöistä kunnian osottamkta
sopii Kanavan soimauksiin? kuin sanoo:
"Almanakan lisälehden Suomea moittii jokainen". Syy
siihen on epäilemätak., jotta Kanava
raukka on tahrauntunut omaan turhuuteensa. Sanotaan:
"silislek kissaa, niin nostaa häntänsä," ja sanomme
siilien: kiitä Kanavaa, niin paisuu kahta
paksummaksi. Saima-lehen toimittaja on toisinaan
kiittämisellään kchoittanut Kanavan kaiskeruutta, josta
Kanavakin puolestansa on ylistänyt Saimaa (hyö
o-vat vuorotellen muka nuoleneet toinen toistaan).
Tästä liyväil msestä on nyt Kmava pöyhistellyt,
ja-luuloo ehkä olevasek ei ainoastaan kielessämme mutta
myöskin mielestämme pää-paras . No , kuullaanpas
nyt suotta hänen toistuksensa.
noopi) "kyllilstyypi jo ensimmäisellä katseella"(?).
Se tulee veikkonen siitä että talonpoika harjoittaa
mieltänsä, kieltänsä ymmärtämään; mutta
herrasmiehen, liijoittenkin joka on Suomea kirjattavana,
(luullessaan olevansa muita mahtavampi) kaivaa
sy-äntä , meijän ei ottaneen sanojamme hänen
suusta , eikä kiljuttaneen hänen tavallaan (jonkapa
tl1-hen hään ei myöskään meistä mitään opik ) ; ja
siitäpä hään on kovinkin äissään , että olemme
uskaltaneet hyväksi ottoo semmoisia Suomalaisia
puheita, jotka hään on kirja-kielestä ulos-suljenut ,niin
kuin e. m. o i s i (olisi), o u k (ole) , monta
muu-taik mainihtematak. Meijän mielestämme on
jokaisella Suomalaisella sanalla sama oikeus-, ja
mitkä muut ovat hyljäneet, olemme me tahalla
tur-vaneet ja arm,ahtaneet. Ja siitä onkin koko tämä
eripuraisuus. Vaan kuin emme myii ouk solvanut
teijän sanojanne ja kirjoitus-tapojanne , niin
anta-kootten mylis meijänkin olla rauhassa! Kyllä
aika on kerran näyttävä, kennen meistä kelpaa.
Hään moittii ensin meijän kirjuttaneen
"aituuttami-sesta eli aijan panemisesta", ja sanoo "tämä on ihan
väärin, -ja miltei ymmärtämätön puhe", joka
hänen mielestä olisi oikein näin, "aitaamisesta eli
aijan panemisesta." Mutta kuules nyt kultainen, jo
nyt horajat! Eipä tässä ouk puhettakaan a i t aa in
r-sesta (att gärda), mutta aitunttamisesta (att
uppföra stängselbyggnader); sen oisit ymmärtänyt
jos oisit kahtona Ruohtalaiseen tämän - vuotiseen
Allakkaan, kusta meijän on suomennettn; mutta koska
maihen sisään-rajauttamincn saattaa, tapahtua
monellakin tavalla) e. m. ojiin kaivamisella pensakoin
istuttamisella, kivi-raunioitfamisella, m, m.) niin
panimme, selitelläksemme tätä,, sanat "eli aijan
panemisesta", koska aituutfaminen tässä tarkoitti’ aijan
panemista. Kiittääksemme tästä selitöksestämme, olet
vielä hävitöin, niin kuin on pahan tapa; niinpä
sanotaankin: nostak konnan mättähelle, niin se niskaas
hyppää,*) Sanot siitten: "samafe on sana aituns
käytetty vääriin, koska sillä ei ymmärretä itseä
aitaa, mutta sitä maatilkkua joka on aidattu."
Missäs sitä out lukena? Vai etkös out kuulunakaan
puhuttavaksi semmoisesta "aituuksesta" tahi
"aitauksesta", kuin on järvessäkin eli veissä tehtynnä,. kussa
einävyk eikä kuuhik koko tästä maatilkustaisi ?
Pannaanpa aitoa puhltaalle kalliollekin; mutta - mistäs
se vieras tieteä? A i t u u s merkihtee, kuin
jokainen kyllä tietää, ensinnik: sitä aitaa jolla jotakuta
paikkaa sisään-suljetaan, eli muista rajutetaan, jota
oisit oppinut Renvallin sanakirjastakin, kuin et ite
sitä ymmärtänyt, ja jota jo sanan syntykin ilmoittaa
ja tarkoittaa: toiseksi merkihtee tällaista aitaa ynnä
sen siltä suljetun paikan: kolmanneksi tarkoitettaan
sillä ainoasti tätä aijalla rajuutettua paikkaa, ilman
aijasta puhumatak. Sillä tavalla on Ruotinkin
kielessä sana gärde (aita) vihloin tullut merkihtemään
peltoakin, koska aijoilla peltoja turvataan; vaan
oni-ko tuo siksi kieletty käytteä sitä ensimmäisessä
päätarkoituksessaan? Nyt sovaistat meitä muka siitä
että olemme käyttäneet tätä suomalaista sanaa’
ensimmäisessä, ja luonnollisessa,, merkityksessään; ja
valehtelet vielä, semmoisen hänellä ei olevankaan,
ainoasti tätä viimeistä, tästä siitten siirtynyttä. Sillä
tavoin käännettelet, ja väännättelet,. joutavalla
juonit-telemisellais näitä meijän suoria sanojamme,
kiel-täin heillä löytyvänkään alku-merkityksensä.
Onko tämäkin oikeen tehty? Mielettömän miehen
työtä! (Mutta vastapäin enämpi) .
*) Niinkuin Kanava haukahti kiini jo ihan
en-simmäisehen sanaamme, (kovinpa oliit ahnasl)ju
josta häntä nyt ruoskitaan ja suomustetaan, niin
muistuu vielä mielellemme mitenkä Upsalassakin
muinon (lähes 50 vuotta siitten) muuan pentlu
Pohjalainen samalla lailla , hirmuisella
puheella ja pauhinalla , luuli (kielensä puolesta )
ku-mouttavan Juttelemistamme (Dissertation )
"Suomalaisista Sanalaskuista ". Häänki
haukkaasi niin halukkaasti jo ensimmäiseen sanaan:
mutta sitheenpä se juuttuikin, niin että muistaa
kyllä saaneensa, Savolaiselta, saparollensa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
