Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Johdanto.
Maa ja ilmanala semmoiset kuin Suomelle suodut eivät ole
kuvaamataiteelle edullisia. Täällä, missä talven hämärä ja pimeys vallitsee enimmän
osan vuotta, ja lyhyellä kesäajallakin, jolloin päivä näyttää ijäksi
karkoitta-neen yön, ilma harvoin on oikein selkeä, oikein läpikuultava, ei silmä samalla
tavoin totu tarkkaamaan esineiden muotoa kuin etelämaissa. Kansan
havaintokyky kääntyy semmoisessa maassa enemmän tutkimaan ilmiöiden sisällistä
kuin ulkopuolta, ja jos sillä on luonnollinen taipumus taiteelliseen tuotantoon,
niin on runous sille lähempänä kuin ne taiteet, joissa muoto, ääriviivain
tarkkuus ja soinnukkaisuus ovat pääasiana. Kun tämän lisäksi tulee, että
maassa tuskin nimeksikään on tarjona luonnollista ainesta, hiekkakiveä tahi
marmoria, jota kuvaamataide kysyy, sekä että tähdellisimpäin
elämäntarpeidenkin hankinta jo vaatii lakkaamatonta työtä ja ponnistusta samalla kuin
valtiollinen riippuvaisuus on nykyiseen aikakauteen saakka estänyt
kansallistunnon kehittymistä, niin on selvää, että sen synty olisi ollut myöhäistä
myöhäisempi, ellei ulkoapäin tuleva vaikutus olisi ilmaantunut.
Todellisuudessa tuli kansamme sangen varhain tämmöisen vaikutuksen alaiseksi, mutta
siitä huolimatta että taiteellinen toimi ajoittain — eritoten keskiajan
viimeisellä vuosisadalla — oli verraten vilkaskin, ei taide sittenkään ottanut
juur-tuakseen. Vasta tällä vuosisadalla, jolloin Suomen kansa valtiollisesti
itsenäisempään asemaan jouduttuansa vähitellen on alkanut kaikilla
sivistyselämän aloilla pitää huolta kansallisesta omatakeisuudestaan, on taiteenkin
viljelys vakaantunut. On näet ruvettu oivaltamaan ja harrastamaan
suomalaista taidetta, taidetta, joka olisi kansan hengen kantama ja siinä asuvan
ihanuuden tarpeen tyydyttäjä. Niihin olosuhteihin nähden, joissa kansamme
on elänyt, ei siis ole laisinkaan outoa, vaan niihin syvästi perustettua, että
suomalaisen taiteen historia on niin köyhäksi ja vaatimattomaksi
muodostunut kuin nähdään seuraavasta yleispiirteisestä kertomuksesta.
Jos luomme katseemme yhtä kauas menneisyyteen kuin sen kirjan
tekijä, johonka nämät lehdet liitetään, niin on ensiksi huomaaminen, että
meidän maan kaikissa osissa on runsaasti löydetty kivikauden aseita ja
työkaluja, niin monenmuotoisia ja sirotekoisia, että ne vetävät vertoja missä
muualla tahansa tavattuihin. Jopa nähdään niiden joukossa semmoisiakin, jotka
viittovat varsinaiseen kuvaamishaluun. Itä-Suomesta on näet talteen saatu
omituisia, elävänpäillä koristettuja astaloita ja kiviä, joihin on veistetty ar-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
