Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Johdanto.
Maa ja ilmanala semmoiset kuin Suomelle suodut eivät ole
kuvaamataiteelle edullisia. Täällä, missä talven hämärä ja pimeys
vallitsee enimmän osan vuotta, ja lyhyellä kesäajallakin, jolloin
päivä näyttää ijäksi karkottaneen yön, ilma harvoin on oikein selkeä,
oikein läpikuultava, ei silmä samalla tavoin totu tarkkaamaan
esineiden muotoa kuin etelämaissa. Kansan havaintokyky kääntyy
semmoisessa maassa enemmän tutkimaan ilmiöiden sisällistä kuin
ulkopuolta, ja jos sillä on luonnollinen taipumus taiteelliseen
tuotantoon, niin on runous sille lähempänä kuin ne taiteet, joissa
muoto, ääriviivain tarkkuus ja soinnukkaisuus ovat pääasiana. Kun
tämän lisäksi tulee, että maassa tuskin nimeksikään on tarjona
luonnollista ainesta, hiekkakiveä tahi marmoria, jota kuvaamataide
kysyy, sekä että tähdellisimpäin elämäntarpeidenkin hankinta jo
vaatii lakkaamatonta työtä ja ponnistusta samalla kuin valtiollinen
riippuvaisuus on nykyiseen aikakauteen saakka estänyt kansallistunnon
kehittymistä, niin on selvää, että sen synty olisi ollut myöhäistä
myöhäisempi, ellei ulkoapäin tuleva vaikutus olisi ilmaantunut.
Todellisuudessa tuli kansamme sangen varhain tämmöisen vaikutuksen
alaiseksi, mutta siitä huolimatta että taiteellinen toimi ajoittain
– eritoten keskiajan viimeisellä vuosisadalla – oli verraten
vilkaskin, ei taide sittenkään ottanut juurtuakseen. Vasta tällä
vuosisadalla, jolloin Suomen kansa valtiollisesti itsenäisempään
asemaan jouduttuansa vähitellen on alkanut kaikilla sivistyselämän
aloilla pitää huolta kansallisesta omatakeisuudestaan, on taiteenkin
viljelys vakaantunut. On näet ruvettu oivaltamaan ja harrastamaan
suomalaista taidetta, taidetta, joka olisi kansan hengen kantama
ja siinä asuvan ihanuuden tarpeen tyydyttäjä. Niihin olosuhteihin
nähden, joissa kansamme on elänyt, ei siis ole laisinkaan outoa, vaan
niihin syvästi perustettua, että suomalaisen taiteen historia on niin
köyhäksi ja vaatimattomaksi muodostunut kuin nähdään seuraavasta
yleispiirteisestä kertomuksesta.
Jos luomme katseemme yhtä kauas menneisyyteen kuin sen kirjan
tekijä, johonka nämät lehdet liitetään, niin on ensiksi huomaaminen,
että meidän maan kaikissa osissa on runsaasti löydetty kivikauden
aseita ja työkaluja, niin monenmuotoisia ja sirotekoisia, että ne
vetävät vertoja missä muualla tahansa tavattuihin. Jopa nähdään
niiden joukossa semmoisiakin, jotka viittovat varsinaiseen
kuvaamishaluun. Itä-Suomesta on näet talteen saatu omituisia,
elävänpäillä koristettuja astaloita ja kiviä, joihin on veistetty
arvattavasti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
