Sumalaisen Taiteen Historia Pääpiirteissään / 7 (1891) Author: Eliel Aspelin-Haapkylä Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

että nykyään verraten harvoin tavataan pyörö- tahi suippokaarisia akkunoita,
jotka ovat alkuperäisiä. Ne taasen, jotka ovat vanhoja, ovat säännön mukaan
yksinkertaisia ja koruttomia. Arvattavasti on isoimmissa kirkoissamme
löytynyt läpikorustollakin varustettuja akkunoita, mutta nykyään ovat ne
melkein sukupuuttoon hävinneet.

Huolimatta arkkitehtuurin yksinkertaisuudesta ei vanhoilta kirkoiltamme
puutu mieltä ylentävää vaikutusvoimaa. Se perustuu rakennusten melkoiseen
kokoon ja useinkin somihin suhteisiin. Kirkot ovat näet ylimalkaan isoja
tiheämmin asuttujen maiden maalaiskirkkoihin verrattuna. Semmoisissa
seuduissa, niin esim. Ruotsin Uplannissa, on näet kirkkoja paljon enemmän kuin
meillä ja arvattavasti sen tähden ei niitä ole suuriksi suunniteltu.



Yksityisistä rakennuksista puhuaksemme on Turun tuomiokirkko (kuv.
1 ja 2) ennen muita mainittava. Se perustettiin jo 1200-luvun keskivaiheilla,

Kuv. 2. Turun tuomiokirkon pohjapiirros.        Kuv. 3. Nousiaisten kirkon pohjapiirros.

vaikka se vasta v. 1300 juhlallisesti vihittiin virkaansa ja pyhitettiin Neitsyt
Maarialle ja p. Henrikille, jonka jälkimäisen pyhät jäännökset s. v.
muutettiin sinne Nousiaisten kirkosta. Kirkko oli alkuansa melkoista pienempi kuin
nyt. Nykyään on se nimittäin 234 jlk. pitkä ja 94 jlk. leveä, mutta muinoin
noin 140 jlk. pitkä ja 50 jlk. leveä. Suunnitelmaltaan oli rakennus
kolmilaivainen, keskilaiva toisia kaksi kertaa leveämpi, mutta tuskin mainittavasti
korkeampi.[1] Itäpääty oli kentiesi apsiidilla varustettu; länsipäädyssä nousi
pääasiassa nykyaikaan säilynyt vankka torni. Tämmöisenä ei rakennus
kuitenkaan pysynyt vuosisataakaan, ja välitystyyliä muistuttaa tuskin mikään
muu kuin kahdentoista nelikulmaisen koruttoman pilarin kannattamat matalat
suippokaaret ja länsiporttaalin yläpuolella oleva akkunapari kapeine
valoaukkoineen. V:n 1370 vaiheilla pidennettiin kirkko gootilaista tyyliä
noudattamalla, sille kun rakennettiin viisikulmainen kuorinpääte, ja lisäämällä kolme
paria pilaria aikaansaatiin ajanmukainen kaartokäytävä. Uudet pilarit tehtiin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>