Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
46 III Luku. Suomen omatakeisen kehityksen aika. 58
pari vuotta Sjöstrandin opetusta Helsingissä ja toimitettiin sitten v. 1867
Köpenhaminaan, missä suoritti taideakatemian kurssit. Edistys oli hyvä,
niinkuin näkee useasta muotokuvasta sekä isoimmistakin teoksista. „Koiran
kanssa leikkivä poika" (taideyhdistyksen oma) ja „Kanteletta soittava
Väinämöinen" (1872), jonka viipurilaiset tilasivat Monrepos’in puistoa varten
ylempänä mainitun Borupin tekemän, pahantekijäin särkemän kuvan sijaan.
Kö-penhaminassa oli ensin Sjöstrandin ja Runebergin entinen opettaja H. V.
Bis-sen ja sitten hänen poikansa V. Bissen johtanut Takasen opintoja-, mutta ne
teokset, jotka kuvanveistäjä v. 1873 Roomaan muutettuaan lähetti kotia,
osottivat, ettei antiikinsuuntainen koulu ollut häneen suuresti vaikuttanut.
Aiheet ovat kyllä joskus sentapaisia, niinkuin „Venus ja Amor" (1874,
marmorista) ja „Andromeda, kallioon kahlittuna" (1879, marmorista 1882), mutta
varsinkin tässä jälkimäisessä samoin kuin pystykuvissa, „Aino" (1876),
taiteilijan hienoin luoma „Rebekka kaivolla" (marmorista 1877, kuv. 30),
„Sy-dämiä kiduttava Amor" (1881) ja „La nuova modella" (1885), esiintyy hän
taiteeltaan itsenäisenä. Synnynnäisen neronsa johtamana hän harrasti
luonnonmukaisuutta samalla kuin hänen muotokäsityksessään ilmaantuu
omituinen, suomalaista kansanrunoutta muistuttava ihanteellisuuteen taipuva
kau-neudenaisti. Marmorin käsittelyn hienouden oli hän nykyajan italialaiselta
veistotaiteelta oppinut, kuitenkaan alentumatta sen useinkin pintapuoliseen
taiturimaisuuteen. Mainittujen pystykuvien ohella, joista Aino, Rebekka ja
Andromeda kipsivalelmina laajalle levinneinä ovat enimmin rakastettuja
suomalaisia veistokuvia, on hän tehnyt useita taiteellisesti eteviä muotokuvia.
Paras ja tunnetuin on J. V. Snellmanin rintakuva (1877. kaksi
marmorikappaletta, toinen Pohjalaisella ylioppilaskunnalla, toinen yliopistolla), joka syntyi
taiteilijan viimeisellä ja ainoalla, Roomasta pitäen tehdyllä kotimatkalla. Kuopion
kaupunkilaisten tilauksesta tämä kuva tehtiin uudestaan yliluonnolliseen
kokoon ja valettiin pronssiin (1885, paljastettu v. 1886), kuvanveistäjän ainoa
monumentalinen teos. Se keisari Aleksanteri II:sen pystykuvan luonnos, jolla
hän ylempänä mainitussa kilpailussa voitti ensimäisen palkinnon, on
miellyttävä luonnollisen asentonsa ja oivan luonteenkuvauksensa puolesta. Köyhyys
ja sairauden kohtaukset olivat kilvan asettaneet esteitä taiteilijan toimelle,
ja ainoastaan useat pienet luonnokset todistavat, että hän olisi kyennyt
suurempiinkin ja monipuolisempiin tehtäviin kuin valmiiksi saatetut. Takasen liian
varhainen kuolema oli herätyshuuto kotimaiselle yleisölle, josta on ollut
hyötyä hänen jälkeenjääneille työtovereilleen.
Ulkomaalta tullut Sjöstrand, Suomen sivistyneimmästä
yhteiskuntaker-roksesta lähtenyt Runeberg ja kansan lapsi Takanen ovat kukin eri tavallaan
yhteisesti vaikuttaneet sen, että veistotaide on meidän taide-elämässä saanut
sille tulevan yhtäarvoisen sijan maalaustaiteen rinnalla. Sen johdosta on
heidän jälkeensä yhä uusia kykyjä antautunut tämänkin taiteen harjoitukseen,
ja tilaajain vähitellen kasvama määrä todistaa, että yleisökin kehittyy sitä
kannattamaan. Lyhyesti mainittakoon tärkeimmät tästä nuoresta
taiteilija-polvesta.
Juhana Erland Stenberg (s. Orimattilassa 1838) jätti kolmenkymmenen
vuoden vanhana kansakoulunopettaja-toimen Tukholman taideakatemiassa
opiskellakseen veistotaidetta. Roomassa valmistuneet „Orestes Eumeniidein
ajamana" y. m. teokset viittasivat aikoinaan suurempaan toimintaan, mutta
myöhemmin ei häneltä ole muuta sanottavaa nähty kuin muotokuvia, joista
mainitsemme Oulun kaupungin tilaaman yliluonnollisen suuren pronssiin
valetun F. M. Franz6n’in rintakuvan (paljastettu v. 1881) ja A. Kiven marmorisen
rintakuvan. Robert Stigell (s. Helsingissä 1852) matkusti v. 1872 suoraa päätä
Roomaan ja tuli siellä S. Luca nimisen taideakatemian oppilaaksi. Kolme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
