Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aasia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
19
Aasia
16
täytyy sentähden murtautua useinkin sangen
mahtavien vuoriharjanteitten läpi päästäkseen
mereen. Useat eivät ole kyenneet heti
löytämään itselleen tietä sulkevien vuoristojen läpi,
vaan juoksevat pitkiä matkoja niitten
suuntaisesti, kunnes ovat tavanneet heikomman
kohdan (Indus, Brahmaputra). Että tuollainen
läpi-tunkeutuminen on onnistunut, selitetään monessa
tapauksessa niin, että joet ovat vanhempia kuin
vuoristot. Ei kuitenkaan kaikilla joilla, jotka
ovat kyenneet uurtamaan itselleen tien
keski-sistä alangoista ulos, ole ollut voimaa päästä
mereen saakka. Useat pysähtyvät puolitiehen
(Amu- ja Syr-Darja, Iii). Vieläkin useampia
pitävät reunavuoret vangittuina, ja edistävät
siten suolajärvien syntymistä, jotka ovat
yleisiä vuoriselänteitten sisäsivustoilla ja alankojen
alemmilla paikoilla (Tengri-nor Tibetissä,
Hirnun Afganistanissa). — Kuiva, ankara
mannerilmasto Aasian sisäosissa antaa maisemille
oinan erikoisen leimansa. Ainoastaan pienissä
tunturijärvissä, joitten läpi juoksee
vuoristopuroja, on makeata vettä. Vuorten juurilla
olevissa isommissa vesistöissä on usein suolaista
vettä, ja avarilla kentillä haihtuu vesi
ajoittain jättäen jälkeensä hohtavanvalkoisen
suola-kuoren. Aikojen kuluessa on muodostunut
mahtavia kerroksia tomumaata, n. k. lössiä.
Ilmasto. Jos ottaa huomioon Aasian
suunnattoman laajuuden ja sen sisäosien korkeat ja
laajat ylängöt, saattaa helposti ymmärtää, että
ilmasto siellä on koko lailla mantereista.
Sisä-Aasian mahtava vuorilinnoitus vaikuttaa
samalla sangen jyrkkiä ilmastollisia vastakohtia
Aasian eri osien välille. Siperian yli kulkee
esteettömästi jäisiä napatuulia, saamatta
vastapainoksi lämpöisiä tuulahduksia etelästä päin.
Pohjoisosissa vallitsee 8-9 kuukauden pituinen
talvi, eteläosissa taas ikuinen kesä.
Pitemmällä idässä ja lännessä tasoittuu tämä erotus,
riippuen meren läheisyydestä. Seurauksena
ilmanpaineen yleisestä jakautumisesta
aasialaisella manterella — kesäminimi ja talvimaksimi
— tuulee kesävuosipuoliskolla kosteita ja
lämpöisiä merituulia koko etelärannikolle ja
itärannikolle Japaniin saakka. Näitten tuulien
mukana tulee monsuunisateita, jotka kulkevat
Intian valtamerellä lounaasta ja Isolla
valtamerellä etelästä ja kaakosta käsin.
Talvivuosi-puoliskolla tuulee kylmiä ja kuivia maatuulia
päinvastaiseen suuntaan suuresta maksimista
ulospäin. Välimeren maissa on subtroopillisia
talvisateita ja kuivia kesiä. Idässä haittaavat
rtunavuoret merituulien pääsöä ja estävät
raskaan, kylmän ilman kulkua itäänpäin.
Sentähden on Siperia tunnettu maapallon
kylmim-pänä asuttuna maana. — Tässä maassa on
maapallon muuan pakkasnapa, ja Lena-alueella on
elohopea säännöllisesti koko tammikuun
jäätyneenä. Isotermit tekevät syviä mutkia
eteläänpäin, niin että nolla-isotermi, joka meillä kulkee
Pohjanlahden pohjoispuolitse, täällä kulkee 50
leveysasteeseen asti, s. o. Pragin leveydelle. —
Kesäisin kuumuus nousee paikotellen lounaisissa
erämaissa yhtä korkealle kuin Saharassa.
Kasvullisuus. On itsestään selvää, että
niin erilaisteu ilmastollisten ehtojen vallitessa
Aasian kasvullisuudessakin on huomattavissa
mitä jyrkimpiä vastakohtia. Niin pitkälle kuin
monsuunituulet ulottuvat, tunkeutuu myöskin
troopillinen kasvullisuusmuoto. Muuatta
viuhka-palmua kasvaa vielä Japanissakin. Alueen
eteläosille ovat ominaisia troopilliset
aarniometsät ja riisivainiot. Siellä viljellään sitäpaitsi
kahvia, sokeriruokoa, banaaneja, erilaisia
troopillisia hedelmiä ja maustimia (Molukeilla ja
Ceylonilla). Kotimaisten viljelyskasvien ohella
viljellään nyttemmin useita ulkomaisiakin,
kuten esim. kokospalmua, kaakao- ja kiinapuuta
y. m. Pohjoiseen ja sisämaahan päin seuraa
troopillista vyöhykettä tee- ja silkkiviljelyksen
vyöhyke idässä sekä taatelipalmu lännessä.
Viljakasvien (maissin, vehnän, rukiin ja ohran)
vyöhykkeen kautta tullaan vihdoin havumetsiin
ja tundroille. Vuoristojen, arojen ja
erämait-ten aiheuttamat välimaat ovat paljon laajemmat
kuin viljelysalueet.
Eläinmaailma. Aasian ulkomuotoon
vaikuttavat viljelyskasvien ohella
kotieläimetkin ehkä suuremmassa määrässä kuin missään
muualla. Aasialaiset kansat ovat oppineet jo
aikaisin kesyttämään näitä eläimiä ja tehneet
siten olemassa-olonsa mahdolliseksi
köyhem-millä alueilla. Elämä tundralla olisi tuskin
ajateltavissa ilman poroa, ja arojen kirgiisit,
mongolit y. m. voisivat tuskin tulla toimeen ilman
lammaslaumojaan. Hevoset ja kamelit aroilla,
jak-härät ja vuohet vuoristoissa ja elefantti
kaakossa ovat tehneet ihmiselle paljon hyötyä.
Saamme vielä kiittää Aasiata m. m. fasaaneista,
riikinkukoista ja tavallisesta kanasta sekä
silkkimadosta.
Väestö ks. Aasian kansat.
Monoteistiset uskonnot ovat alkuperäisin
Aasiasta, mutta niistä on kristinusko etsinyt
tunnustajansa etupäässä ulkopuolelta maanosaa.
Buddhalaisuudella on useimmat tunnustajat, sen
jälkeen brahmalaisuudella ja
muhamettilaisuudella. Polyteistisiä pakanoita on vähäsen, ja
ennen niin laajalle levinnyt valonpalvelus elää
ainoastaan parsilaisten (ks. Zoroaster)
verrattain harvalukuisessa joukossa.
[Dreyer, „Genom fern världsdelar" 1907;
Eli-sée Réclus, „Nouvelle Géogr. universelle",
1884-86; Wilh. Sievers, „Asien" 1904; Fehr,
„Maantieteellisiä kuvaelmia", 1896-99; „Maantiet,
yhdistyksen aikakauskirja" 1893, 1899, 1903, 1907,
190S; Osc. Nordqvist, „Dai Nipon", 1904; Aro,
„Japani sekä lyhyt esitys Koreasta", 1904;
Zilliacus, „Japanesiska studier och skizzer", 1896;
Rosberg, „Maa ja Kansat", II, 1907; Suess, „Das
Antlitz der Erde", III, 1901; Cajander ja
Poppius, „Eine naturw. Reise im Lenathal", Fennia
19,2 ja 20,4 ; Ahlqvist, „Unter Wogulen und
Ostjaken", 1885; Krohn, „Suomen suku", 1887;
Granö, „Suomalaiset Siperiassa", 1905; Castrén,
„Nordiska resor och forskningar", 1852-70;
He-din, „Matkamuistelmia Persiasta,
Mesopotamiasta ja Kaukasiasta", 1898-1900; „Aasian
erämaissa", 1900; „Seikkailuja Tibetissä",
1905-1906; Elmgren, „G. A. Wallins reseanteckningar
fr. Orienten" 1843-49; K. Tallqvist, „Skildringar
fr;tn Palestina", 1898.]
Löytöhistoria. Aasia-nimi johtuu
luultavasti assyr. sanasta ac», „päivännousu";
alkuansa kreikkalaiset A :11a tarkoittivat vain
Vähää-Aasiaa.
Aasia on Euroopan emo, sillä Aasiasta olemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
