Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aigeus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
141
Aigeus—Aigis
142
Välimeren nuorin osa, syntynyt enimmäkseen
vasta diluviaalikaudella. Saariston kohdalla ei
meri ole syvä, syvin kohta on vanhimmassa
osassa n. s. Kreetan meressä, 2,250 m.
Muinaisajalta oli meren lahdilla omat nimensä:
pohjoisin osa oli Mare thracicum, Kykladien ja
Pelo-ponnesoksen välinen osa oli Mare myrtoum,
etelässä Mare creticum, Kreetan ja Rhodoksen
välillä Mare earpathium, Rhodoksen ja Khioksen
välillä Mare icarium. Huomattavimmat lahdet
ovat Nauplian lahti (Sinus argolicus), Aiginan
lahti (Sinus saronicus), Malilainen lahti (Sinus
maliacus), Salonikin lahti (Sinus thermaicus),
Orfanin lahti (Sinus strymonicus). Itä-osassa
ei ole suuria lahtia; mutta se on niinkuin koko
merikin rikas saarista, purjehdittavista salmista
ja hyvistä satamista. Arkipelaagin rannat ovat
kallioisia ja jyrkkiä. Kahdeksan kuukauden
ajan puhaltavat päivällä kuivat, puhdistavat
pohjoistuulet. Auringon laskiessa tyyntyy
päivä-tuuli ja yöksi lehahtaa vieno etelätuuli.
Aigeus
eu’-J, ateenalainen tarukuningas,
Pandionin poika, Theseuksen (ks. t.) isä. Kun
Ateenan kansa Peisistratidien karkoitaksen [-jälkeen jaettiin 10 fyyleen („heimokuntaan"),
määrättiin A. toisen fyylen suku- ja nimikkourhoksi
’Aigeis-fyyle).
maalle asettautuneiden aiginalaisten kimppuun
ja surmasivat heistä suuren osan.
Kukistettuaan v. 404 ateenalaiset spartalaisten päällikkö
Lysandros antoi saaren jälleen entisille
asukkaille. Mutta A. ei enää kohonnut entiseen
kukoistukseensa.
Aiginan k u v a r y h m ä t. V. 1811
löydettiin A:n koilliskulmassa olevan, osaksi vielä
pystyssä seisovan doorilaisen templin
läheisyydestä suuri joukko murtokappaleina olevia
vanhanaikaisia marmori-kuvapatsaita, jotka
olivat aikoinaan romahtaneet alas templin
päädyistä. Ne vietiin Müncheniin, jossa ne osaksi
Thorvaldsenin ohjeitten mukaan täydennettyinä
säilytetään Glyptoteekki-nimisessä
veistokuva-kokoelmassa. Kuvat (n. ’/s luonnollista kokoa)
ovat olleet erittäin taitavasti sovitetut päätyjen
muodostamiin kolmioihin. Kummassakin
päädyssä on keskessä seisonut
Atheua-jumalatta-ren vanhanaikuisen jäykkä kuva; molemmin
puolin oli sotureja vimmatussa taistelussa.
Missä päätykolmio, kulmiin päin, kävi ahtaaksi,
taistelijat (osaksi jousimiehiä) olivat polvillaan.
Itse kulmissa vihdoin makasivat haavoitetut,
kuoleman kielissä olevat soturit. Yleensä kuvissa
ilmenee tarkka ihmisruumiin rakenteen ja sen
tasapainosuhteiden tuntemus. Työ on hienoa ja
Aiginan temppelin länsipäädyn kuvnryhraä Thorvaldsenin korjaamana.
Aigialos ks. A k h a i a.
Aigina [-gi-] (lat. Ægina), saari Saronin
lahdessa, Argoliin ja Attikan puolivälissä, n.
85,4 km’, suurimmaksi osaksi vuorimaata
(korkein huippu 534 m yli merenp.). Saaren
asukkaat, jotka olivat doorilaista heimoa,
saavuttivat merenkululla ja kaupankäynnillä melkoisen
hyvinvoinnin. 6:nnella vuosis. ja alkupuolella
5:ttä (e. Kr.) A. oli sangen mahtava
yhteiskunta. Sen raha- ja mittajärjestelmä oli
Kreikassa laajalti käytännössä (A:n rahojen leima:
kilpikonna). Taiteen kukoistuksesta, josta
vanhat kirjailijat tietävät kertoa, todistavat
parhaiten templin-veistokuvien jäännökset, n. s.
Aiginan kuvaryhmät (ks. alempana; vrt. myös
Kreikkalainen taide). A:n historian
kuhin määrää 6:nnesta vuosis. asti kilpailu
nousevan Ateenan kanssa. Kilpailu aiheutti
pitkällisiä taisteluja. Ne tosin keskeytyivät
Xerxeen hyökkäyksen aikana, jolloin
aigina-laiset taistelivat urhoollisesti ateenalaisten
rinnalla. Mutta kun yhteinen vaara oli torjuttu,
puhkesivat riitaisuudet jälleen ilmi. V. 455
aiginalaisten täytyi antautua Ateenalle ja
sitoutua vuotuiseen veroon. Ateenalaiset eivät
kuitenkaan ajan pitkään siihenkään tyytyneet, vaan
karkoittivat v. 431 saaren asukkaat ja jakoivat
maan omille kansalaisilleen. Hyökkäsivätpä
ateenalaiset v. 424 Peloponnesoksen manner-
siroa, muodot kuitenkin yleensä kuivahkot,
tukka vanhanaikuisesti stiliseerattua. Myöskin
asennoissa ilmenee vielä jonkun verran
vanhan-aikuista kankeutta. Kasvot ovat enimmäkseen
elottomat, suu luonnottomassa hymyssä.
Muutamissa kuvissa on sentään enemmän
joustavuutta ja niiden kasvoissa selvä tuskan tai
jännityksen ilme. Yleensä itäpäädyn kuvat
edustavat edistyneempää taidetta kuin länsipäädyn
kuvat. Tyylistä ja eräistä muistakin seikoista
päättäen kuvat on tehty n. 480-470 e. Kr. —
Esitettyihin taisteluihin nähden ei ole päästy
mihinkään varmuuteen; ainoa taistelija, joka on
voitu määrätä, on jaiopeurantaljastaan
tunnettava Herakles; hän oli esitetty jousimiehenä
itäpäädyn kuvaryhmässä. — [E. Rein,
„Aiginalais-ryhmien uudestasommittelu" (Valvoja 1908).]
O. E. T.
Aigis [-i’s] on kreik. mytologiassa Zeuksen
ja Athena-jumalattaren asevarustukseen kuuluva
esine, jonka kohottamisella ja pudistamisella
saadaan aikaan pakokauhua ja hävitystä. Siihen
on sovitettu Gor gon (Medusan) pää, jolla on
lamauttava taikavoima, lisäksi käärmeitä ja
välistä muitakin pelottimia. Athena-jurnalattaren
kuvissa A. esiintyy enimmäkseen takkuisena tai
suomuisena, käärmeillä reunustettuna taljana,
joka riippuu manttelin tavoin jumalattaren
hartioilta; taisteluun rientäissään hän joskus va-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
